"Teppo. Mäkin itken."
Ihan samalla tavalla mä itken rautatiehankkeen puolesta. Tai oikeastaan niiden parlamentaarikkojen puolesta jotka ovat nyt nostaneet Ugandan hallituksen ja urakan saaneen kiinalaisyrityksen sopimuksen lievähköjä epäselvyyksiä tapetille. Todennäköisesti kuitenkin MP:t tekevät tästä itselleen vaan mukavan tilin kun heidät ostetaan hiljaisiksi.
Se politiikasta.
Oltiin viikonloppu reissussa. Bulago Island, Pineapple bay. 500 hehtaarin saari on ainakin ollut Bugandan Kabagan maita (kunkku on ilmeisesti vuokrannut saaren 99 vuodeksi) ja sinne on joskus kultaisella 70-luvulla rakennettu kunnon bilepaikka Ugandan rich & famousille. Kun bileet loppuivat osallistujilta, kenelle mistäkin syystä, tästä kinkerimestasta kunnostettiin vähän paremmin toimeentuleville lomaresort. Voi pojat! Se oli niinkuin olisi satuun astunut. Lammaslaumat laidunsivat resortin nurtseilla, puput juoksentelivat valtoimenaan ja porkkanat kasvoivat talon omassa luomuaitauksessa. Rapia neljäsataa lintulajia lenteli sademetsään ja takaisin rannalle kiemurtelevien mahtavien retkeilypolkujen varsilla.
No juu. Ihan ensimmäisenä pitää kuitenkin valittaa. Resortin generaattorista päsähti perjantaina vesipumppu baaskaksi ja uusi saatiin vasta lauantai-iltana. Sähköttömyys sinänsä nyt ei tehnyt muuta kuin paransi tunnelmaa. Olut tosin oli myös lämmintä mutta tämähän on tuttua Kansainyhteisössä. Ruoka oli ranskalaista, kolme kertaa päivässä.
Harmillisesti tuo sähköttömyys sitten kyllä vaikutti aavistuksen hygieniapuoleen, eli vessat kantovesillä ja suihkusta ei tule vettä. Ei edes sitä kotoisan kylmää (ei ole vieläkään lämminvesivaraajaa vaihdettu. Asiasta on lähetetty jo tiukahkon(kin) sävyinen meili ja varaajan on luvattu ilmestyvän katollemme tänään. Mikä nyt ei todennäköisesti kuitenkaan tule tapahtumaan). Asioilla oli kuitenkin tapana järjestyä joten lapsoset ketterä saatiin pysymään melko puhtaina ja itsestä nyt ollut niin väliä. Uima-allas peseytymistä...
Siinä paskakaivojen ja viemäreiden syvintä olemusta sekä yleistä tarpeellisuutta miettiessämme tuli myös taltioitua maisemia muistikortille. Laitan nyt tähän puhelimen satoa perjantailta ja sunnuntailta. Linnuista sillä ei oikein kyllä kuvia saanut ja vaimolla taitaa olla kameramme mukana röissä.
Tunnin verran piti Victoriajärveä posottaa suuntaansa että pääsi pelipaikoille.
Huimaa on ajatella, että koko Kampalan seutu olisi tuollaista jos väkeä olisi vähemmän.
Perjantaina hiukan ennen kuutta. Oltiin paikan ainoat asiakkaat. Lauantaina tuli sitten mölyäviä ugandalaisia viinipullolaatikkonsa kanssa. Niitä risoi kun olivat joutuneet odottelemaan generaattorin osaa Munyonyon satamassa. Sitten niitä ei enää risonut kun saivat brenkkua koneeseen. Pideltiin pois ajellessamme eilen kyllä melko pitkä turvaväli heidän kiemurtelevaan Rav-neloseensa.
Oli viimesteltyä kädenjälkeä huoneissa.
Tirpat katsoo sorsia. Ja toisinpäin.
Kaloja bongaamassa. Järvessä ei paha kurki kumminkin voinut uida, kahdesta syystä. Ensmäne oli bilhartsia, joka toki olisi hoidettavissa matokuurilla. Toinen syistä oli kuitenkin pätevämpi. Se oli pari metrinen krokotiili joka piti majaansa tuolla pikku lahdelmalla. Ei taida olla vielä pilleriä joka kasvattaisi puuttuvan kätösen uudelleen?
Uima-allas touhuiksihan se sitten meni.
Lulluti lulluti.
Respan aulaa/ruokasalia/kirjastoa. Lounasta toki syötiin milloin missäkin palmun juurella.
Niillä oli valtavan hienoja elokuvajulisteita siellä seinillä. Weissmullerin Tarzaneista lähtien.
Sunnuntaina vesi juoksi sitten hanoissa joten hiekkakakkuleikeissä kuraantuneet käpälätkin saatiin aina ennen sapuskaa kunnolla puhtaiksi.
Paluumatkalla olikin sitten hyvä vetää z:taa.
Aivan täydellinen paikka viettää aikaa laatukirjallisuuden parissa altaalla. Oli mulla lukematon Willerin Tex:kin mukana.
Laittelen sitten kamerasta kuvia erikseen. Oli komea reissu ja Uganda pääsi yllättämään positiivisesti. Ihan varmasti mennään uudestaan. Vaikka uimalla.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti