Noin. Täytyy tuo opetella kunnolla.
Eli juu. Tullut tässä viime päivinä kairailtua infoa Eritrea sta ja khyyllähän tässä jonkinlainen kuva maasta alkaa muodostua. Mitenkähän sen muotoilisi? Ehkä tuo otsikon sanamuoto on se paras. Tällä maailmankolkalla nämä muut valtiot ovat kaikki jollain tasolla jenkkien proxy-organisaatioita, Kenian kuitatessa suurimman yksittäisen potin USA:n avustuksista. Hyvähän se on että ainakin toistaiseksi auttavat. Se tosin aiheuttaa omanlaistaan keekoilua hallinnoissa. Eritrea ei tuommoista apua saa ja se aiheuttaa sitten omia toimenpiteitään. Kuten Krimin ja muiden maailmanpolitiikan tapahtumien kanssa on joskus tullut todettua; tällä vajavaisella käsityskyvyllä jonka Luoja on minulle antanut aika usein ymmärrän miksi joku asia tehdään. Se ei kuitenkaan aina ole sama asia kuin hyväksyntä. Tosin noilla reaalipolitiikan näyttämöillä on asioita jotka kannattaa tapahduttuaan vaan hyväksyäkin tosiasioina. Kun ei muuta juuri sillä hetkellä mahdeta.
Aika paasikiveläis-kekkoslaista, eikös?
Jonkin sortin historiafriikkinä olen koittanut myös miettiä syitä, miksi suomalaiset ovat mitä ilmeisimmin Eritreassa hyvässä huudossa. Pienen, rapia satamiljoonaisen entisen isäntämaan kanssa tapelleen Eritrean ja Suomen välille on kyllä vaikea keksiä mitään yhtäläisyyksiä. Ei varsinkaan kun mietitään Suomen itsenäistymisen jälkeistä välitöntä aikaa, semmoista pariakymmentä vuotta vaikkapa.
Ugandaan:
Paikallinen opetusministeriö on vetänyt kaksi vuotta täysin ilman toimintasuunnitelmaa. Tämä paljastui kun opetusministerille (joka siis edelleen on M7:n muija) ei pystytty edes kertomaan maan erilaisten koulutuslaitosten suuntaa antavaa määrää. No, tässä hallinnossa se ei yllätä. Nyt täällä sitten kuitenkin kysellään että minkähän helvetin takia maassa on sitten laaja koulujen tarkastusjärjestelmä? Inhottavia tuollaiset kyselyt.
Ehkä jonkun sortin vastauksen tuohon antaa lehden kolumnisti. Hän tosin käsittelee Ugandan parlamentissa alkuviikosta vallinnutta kaaosta kun valitsivat edustajia Itä-Afrikan yhteisöön. Laitan tähän pitkän lainauksen ja linkin taas loppuun. On hyvä saada näitä tekstejä joskus talteen...
My nephew walked in on me watching the live proceedings of Uganda’s candidates for the East African Legislative Assembly campaigning in Parliament.
Like most 16-year-olds, he spends half his time with his ears and eyes behind headphones and shades. He just wants to be left alone with food in the refrigerator and the Wi-Fi password. So I almost jumped out of my skin when he actually spoke and asked what I was watching.
I mumbled a response which he cut short with a curt, “yes, I can see what it is, but why are you watching that?” I looked back at the television screen, searching for an answer in the cacophony of juvenile prancing and shouting.
I didn’t know how long he had been standing there and how much abuse he’d been exposed to. ‘It’s important for my work,’ I said defensively. “Yeah, warrever,” he muttered, walking away as he shook his head. Presently I muted the sound and, with the animated images prancing up and down on the television set, contemplated the meaning of it all.
Now, we must be careful not to get carried away by assessments made in the heat of the moment. Campaigns, the world over, can be pretty loud and dramatic. And parliamentarians have been known to come to blows, or worse, when they disagree, from fistfights in South Africa and Ukraine, to tear gas in Kosovo. So what we saw was a relatively tame affair, but a shocking one nonetheless.
Many have argued that Ingrid Turinawe, the FDC mobiliser whose candidature was itself a subject of controversy, got a generic taste of her own medicine by being shouted down and booed when she tried to campaign.
That might very well be the case and FDC did not cover itself in glory in managing the internal contradictions and disagreements in its nomination process. But what we saw in Parliament on Tuesday, with MPs singingsecondary school chants extolling their love for money, or in the earlier NRM nominations that were marred by chaos and had to be repeated, are symptoms of a political process that is fundamentally flawed, and a society that is damaged, perhaps even irreparably.
There are so many examples of this that we need not go into the details but it is easy to see some of the underlying causes. In September 2011, this column wrote about the shocking inadequacies of undergraduate students at Makerere University who couldn’t answer grade two questions (See: http://www.monitor.co.ug/OpEd/columnists/DanielKalinaki/878782-1228326-fs4bci/index.html) or tell the difference between a cobbler and a cobra. My nephew, who inspired the earlier column and provoked this one, recently sat his O-Levels. The undergrads I subjected the test to left university many years ago and are now part of the workforce or ‘successful’ businesspeople.Joo, se oli aika pitkä. Sori siitä.
Our MPs are not from an alien species that landed from Mars. They are a reflection of what most of us have become; loud-mouthed, money-loving, obscenity-spewing, narrow-minded, selfish and uncouth individuals peerless in our mannerlessness, devoid of decorum, without a sense of community, lacking empathy for those who disagree with us, with a deep-seated aversion to order or rules, and willing to only offer a nodding acknowledgement to the facts in the blind defence of our self-entitlement.
Education does not just teach us the difference between cobblers and cobras. It is supposed to teach us how to ask questions, how to question our beliefs and assumptions, and how to disagree without being disagreeable. It is supposed to inspire a rejection of mediocrity while leadership provides the soundtrack to the march of progress.
On the evidence of the quality of our public discourse, of which Tuesday’s events were just the latest symptom shown by this chronic patient, we have not just lowered ourselves into the quagmire of mediocrity; we have willingly and enthusiastically become a kakistocracy.
Earlier generations of Ugandans could have blamed their failures on war, poverty and pestilence. We do not have such luxuries. The failures that stare us in the face – schools that don’t teach, hospitals that don’t treat, farms that don’t produce, taps that don’t run, bulbs that don’t light, cops that don’t police, economic growth without development or jobless growth, a predatory state and so on – are entirely of our making.
My nephew was too young to understand the import of second-year university students failing his grammar homework. I intend to find time to explain to him why our Parliament was like a village market day; sooner or later we need to explain to our children why we allowed ourselves to become so mediocre.
Toi Mäkki on muuten tän Bloggerin kanssa aivan suolesta. Kaikki multimedioinnit/lainaukset ryydyttää sen ihan heti. Onko noi nyt niitä "ei vikoja vaan ominaisuuksia"? Kyllä sillä just ja just surffaa mutta mikään pidempi kirjoittaminen ei kyllä suju. Garageband on kyllä kanssa kiva.
Siksipä en viitsi sitten tämän enempää runoillakaan. Kampalassa pistettiin yksi tori ja stadioni taas ilmoittamatta matalaksi (Paikalle tulee yllättäen ostoskeskus jonka omistaa loppupeleissä... niin kuka? Lisäksi ASIASTA MÄÄRÄYKSEN ANTANUT MINISTERI PYYSI PARLAMENTISSÄ PUHEESSAAN/SELONTEOSSAAN TÄMÄN VUOKSI "KULTAISTA KÄDENPURISTUSTA". TUOSTA NOIN VAAN, PARLAMENTIN ISTUNNOSSA), Talouden sakkausta selitellään ja pahempaa odotetaan, poliisipomon mukaan rikollisilla on hallussaan isokaliiberisia aseita (Ihanko totta? Maassa jossa jokaisella pankkiautomaatinvartijalla on Kalasnikov? Eikä!), hallitus tappelee kovin uhkaavaa ruokapulaa vastaan (Kaivakaa kasteluojia ja varastoikaa vettä. Ai teidän on nälkä, no tässä on keksipaketti. Miksei kansainvälinen yhteisö auta?) ja UG lähetti junanrata-lainan neuvottelijansa Kiinaan.
http://www.monitor.co.ug/News/National/Minister-Kamya-Parliament-handshake-Park-Yard-eviction/688334-3833432-1koi81/index.html
http://www.monitor.co.ug/News/National/Uganda--Kenya-send-officials-to-China-for-railway-money/688334-3831660-hegcyoz/index.html
http://www.monitor.co.ug/News/National/Government-battles-to-avert-food-crisis/688334-3833328-uqlxao/index.html
http://www.monitor.co.ug/News/National/High-caliber-guns-in-hands-of-criminals---report/688334-3833290-xjth47z/index.html
http://www.monitor.co.ug/OpEd/Editorial/How-shall-we-explain-to-our-kids-how-we-came-to-be-so-mediocre-/689360-3833046-qsah82/index.html
http://www.monitor.co.ug/OpEd/Editorial/Doctors-of-the-economy-are-being-strangled-by-the-mandarins/689360-3833044-3wxyfmz/index.html
http://www.monitor.co.ug/Business/Prosper/Be-optimistic-but-prepare-for-worst-economy-in-2017/688616-3829830-s7tppaz/index.html
Aikamoinen muutos tulossa teille. Virallisissa kielissä oli mainittu tigrinja ja arabia. Onko tietoa miten lontoolla pärjää katukuvassa, vai oletko aloittanut arabianopinnot?
VastaaPoistaWällähi olen... Lontoolla pitäisi pärjätä ainakin jossain määrin koska se on myös virallinen kieli.
VastaaPoista