Eli Pyhän Helenan oikean ristin löytämisen juhla on huomenna ja siten taas vapaa. Perinteisesti Meskelinä yhteiskunnan silmäätekevät pitävät puheita ajankohtaisista asioista, peilaten niitä kristillisiin teksteihin yms. Nytpä siis olisi täkäläisellä hallinnolla eli presidentillä hyvä paikka kommentoida tapahtuneita. Ei meinaan ole sanallakaan edelleenkään "kottiinpäin" juteltu. 20k on lähtenyt tästä päädystä kahdessa viikossa Etiopiaan, ei tiedetä vielä miten moni on jäänyt pysyvästi naapuriin. Tässä rauhan tulossa on semmoinen eritrealaisten kannalta ikävä puoli, että nyt ei ole enää niinkään selvää, että se oleskelulupa/pakolaisstatus napsahtaa. Edelleenkään Eritrea ei myönnä passeja kansalaisilleen jos kansalaispalvelus ei ole suoritettu (jos sittenkään) ja tuo palvelushan voi edelleen kestää vaikka 20 vuotta. Mikään ei ole muuttunut, tai jos on niin ainoastaan diktatuurin asema on vankistunut/sille on ilmaantunut uusi elämänlanka kun ulkopoliittisesti on tukea ja kotosalla ei omasta porukasta tarvitse välittää sitäkään vähää.
Duunirintamalla eletään....... aikoja. Sanotaanko nyt vaikka niin, että tästä kaikesta saisi aikaan äärettömän satiirisen komedian jota hyvin todennäköisesti syytettäisiin jonkin sortin rasismista. Kukaan ei uskoisi millä "suunnittelulla" ja aikataulutuksella sekä metodeilla ja ihmisten kohtelulla täällä hommia vedetään. Isojen kansainvälisten toimijoiden maassatoimimisen mandaattien suunnitelluista yksipuolisista muuttamisista lähtien. Eli kuten eräällä hikilla jo olen todennut, kaikki kehitystyö jättää jälkensä, usein jopa positiivisen sellaisen, mutta valitettavasti ainakin tämän maan kohdalla nuo positiiviset seuraukset ovat individuaalien tasolla. Kaikki struktuurien kehittäminen menee nyt. Kaikki opetussuunnitelmatyö (lukuunottamatta tietysti yksilöiden prosessista oppimista) menee. Tilalle tulevissa suunnitelmissa on kaikessa behaviorismissään vahva pakon maku ja ihan oikeasti: Kuka uskoo tällä kokemuksella tästä maasta löytyvän pitkäjänteisyyttä projektiin, jonka ensimmäiset tulokset olisivat saatavilla (jos kaikki menisi suunnitelmien mukaan) 5-6 vuoden päästä. Mitä valitettavasti tulee nyt esitettyjen planien perusteella tapahtumaan on se, että tässä maassa ei ole 3-4 vuoden päästä koulutusjärjestelmää, ainakaan opettajankoulutuksessa.
Minä ymmärrän kyllä että makrotasolla ihmiset ovat valtiolle/yhteiskunnalle resurssi, ei muuta. Ei naamoilla/nimilllä ole väliä. Täällä vedetään nyt kuitenkin kouluksen osalta tasolle, jossa nuo resurssit tullaan hukkaamaan parhaassa tapauksessa vain 5-10:ltä ikäluokalta.
Nimittäin kun jokainen tällä hetkellä opettajana toimiva eritrealainen on todettu nyt jatkokoulutuskelvottomaksi. Heidät siis heitetään ns. hiuksista ****uun ym. siirtymäajan jälkeen. Motivoi varmaan tosi paljon olla maikkana jne...
Valitan etten voi yksityiskohtaisemmin valottaa näitä.
Ihan sekaisinhan nämä ovat, mutta mitä muuta voi toisaalta odottaa rapia seitenkymppisiltä geriatrikoilta, joiden meriitit yhteiskunnan johtopaikoille pääsyyn rajoittuivat Kalashnikovin käsittelyyn ja Marxin & Maon juttujen opetteluun?
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti