Huhun mukaan Mugabe on vainaa.

Blaa blaa blaa politiikkaa blaa blaa blaa isi raiskasi tyttärensä blaa blaa blaa.

Kerrotaanpas ihan omia juttuja.

Soon ollut mopo taipuvainen varsinkin kostealla hakeutumaan poikittain. Saattaa olla että tässä on syy. Meni taas takavanne uusiksi ja samalla katsastin uutta rengastakin. No, mopo on edellistä mallia joten ihan liikkeestä ei enää noita osia saa. Eli eikun Milton sitten torille. Sain uuden vanteen ja sisäkumin. Rengasta en saanut kun kysyivät kahtasataa euroa. Täytyy katsella... Kyllä tolla nyt ajaa mutta hissuksiin mutkissa sano.

Mopoilusta muuten: Otin pitkästä aikaa bodan Rion maratonin jälkeen. Näes muu jengi jätti meikäläisen askaroimaan Kohtalon lapsen fillarin pariin (siinä on aina se mahdollisuus että lapset oppivat uusia sanoja). Se tuli valmiiksi ja porukka oli sillä aikaa hahmottanut itsensä Suomi-Peru akselille Kololoon. Eli sinne sitten. Otin bodan kadulta. Kun pääsin kotiin, oli FB:ssä kaveripyyntö tältä bodakuskilta.

Apinan tuntee kaikki jne.

Sitten eilen olin Tessan kanssa lenkillä. Ei ole oikein juoksu maistunut kun kolhin polveni viikko sitten, silleen ihan hyvin. Ei sieltä poikki mitään mennyt mutta vääntyi ja turposi. Ihan hyvä mustelmakin oli.

Jaa miten kolhin?

No kun meidän nuoremmista koirista tuo Peppi tykkää karkailla. Päivä-Miltonin kanssa asian kanssa ei ole ongelmia mutta yö-Chris on aika lapanen. Pepin on U. jo kertaalleen ajanut fillarilla kiinni ja viimeisimmällä kerralla olimme jo "menköön"-fiiliksellä. Kas kun pihassa kyllä tullaan luokse jne mutta sitten ei totella yhtään mitään kun veri vetää kadulla sinne kadulle. Onko tuo nyt toisaalta ihme, Katuojan Kennelistä kun ollaan.

Olemme nyt ottaneet tavaksi lukita koirat sisään aina Vaimon kotiintulon aikoihin jne. Se ei sitten kerran ihan mennyt Römssöösti mutta alapesästä pilkkua poimivan veskarin tavoin sain Pepin kiinni. Polveni olohuoneen ovenkarmiin samalla lyöden.

Eivä ole koirat tosin sen suorituksen jälkeen koittaneet karata.

Jaa niin se Tessan lenkki.

Juu. Siinä lompsuteltiin kun viereen tulee iso siviili Zermeedes-maasturi, poliisin kilvissä, matelemaan. Peili-plehat silmillä ajellut kuski puhuu mulle jotain jota mä en kuule koska luureissa Trujillo rääkkää bassoaan. Lampsin eteenpäin ja kundi vaan matelee siinä vieressä.

"Mä olen lenkillä, mä en ole täällä juttelemassa" tokaisin omien peilieni takaa.

No kyllähän mä tiesin etä koirasta se olisi halunnut puhua. Tessa kun on iästään huolimatta edelleen ihan kunnioitusta herättävä ilmestys. Ja lutuinen kuin mikä. Olin sitten kuitenkin kohtelias, pysähdyin ja pistin bootleg-liven paussille.

"En mä ole Sir sua pidättämässä enkä mitään..."

"No mutta sehän on kiva kuulla. Että et ole pidättämässä."

Kundi meni hiljaiseksi. Sitten se naurahti ja sanoi että "taisi lähteä vähän väärällä jalalla". Totesin että niin taisi mutta kun tässä nyt ollaan niin mitäs?

Siinä sitten juteltiin koirista. Olisi halunnut oman henkilökohtaisen tanskalaisen koska Tessassahan on vartti dogia ja hän näyttää myös siltä. Rotikoita on poliisilla mutta hänen mielestään ne eivät ole ihan perheeseen käypiä. Siihen totesin että "reenistähän se on kiinni". Jatkoin myös että "et sä dogia halua koska a) lyhyt ikä ja b) liian leppoisia sun oletettuun tarpeeseen. Ota yhteyttä eteläafrikkalaisiin ja kysy rhodesialaisista." Sanoi tekevänsä niin.

HR asiaa:

Viikonloppuvartijamme-Mzee oli saanut verokortin (kuvitteellisen) käteen vartsafirmaltaan. Syynä oli se, että ukko oli ruvennut kyselemään kun firmansa ei ollut maksanut palkkoja kolmeen kuukauteen. Oli sitten ruvennut agitoimaan lakkoa ja sitä rataa.

Otettiin nyt Mzee sitten päiviksi tähän ainakin pariksi viikoksi ja annettiin Miltonille parin viikon palkallinen vapaa. Kertaalleen pitää tosin Miltonin tulla katsomaan altaan perään lomallaan. Miltonilla kun ei ole ollut kunnon lomaa puoleentoista vuoteen. Ollaanhan me oltu pois täältä joo mutta herran on kuitenkin ollut pakko tulla tänne ruokkimaan piskit jne. Filantropiaa.

Sunnuntaina Namboolelle. UG-Komorit. Voitolla Afrikan mestaruuskisoihin!

edit: Ai juu. U. jätti synttärilahjapuhelimensa Tukholma-Doha välille qatarilaisen istuintaskuun. Se oli repussa ja kun sanottiin että "laittakaa flight modelle" niin 7-vuotias kaivoi luurin repustaan, teki niin ja pisti sen mihin pisti. Ei huomattu ennenkuin Dohassa Entebben lennon portilla. "No voihan ttu, minkäs teet"-oli reaktio. Itkua oli ja virkailija portilla kysyi että mikäs nyt on? Kerrottiin asioiden laita ja saatiin vastaukseksi "Älä huoli pieni, se luuri saadaan kyllä takaisin." Me aikuiset olimme että "Joo, niin varmaan." Tehtiin kuitenkin ilmoitus, istuinnumeroineen jne.

Jumalauta. Meni viikko ja Vaimolta kysytään sähköpostissa puhelimen sarjanumeroa. Mistä sellaista?

No U:lta. Sillä oli boksista lähtien kaikki tallessa. Summa summarum: Haettiin puhelin Qatar Airwaysin toimistolta Kampalan keskustasta viime lauantaina. Akkuakin oli vielä 38 pinnaa jäljellä.

On siitä shariasta tuo hyöty.

P.S. Koska tämä postaus on henkilökohtaisia asioita niin mainitaan vielä, että toinen joka kuolee kanssa ihan justiinsa, vesieriössämme, pitkästä pitkästä aikaa, on alikersantti Lehto. Siellä etsitään par'aikaa polkua niityn reunasta.