Satunnaista matkailua

Semmoista oli. Mukulat matkailivat erinomaisen hienosti lentimissä ja niin tekivät myös aikuiset. Menomatkalla Air Bryssel päätti puolestamme, että München on ihan turha paikka. Ei sinne kannata mennä. Meidän Entebben kone oli myöhässä mutta sankarillisesti ponnistelemalla ehdimme kuitenkin jatkolentomme portille sen ollessa vielä aivan normaalisti auki. Portin väki oli kuitenkin päättänyt ettemme ehtisi koneeseen ja siten paikkamme oli varmaan myyty ja meille oli buukattu Finskin suora Bryssel-Helsinki lento. Käännyttivät meidät siis omalle palvelutiskilleen. Jossa huomattiin että eihän meille mitään jatkolentoa ole varattuna. Järjestyihän se sitten kuitenkin.

Matkalaukut eivät kuitenkaan järjestyneet Helsinkiin, neljän tunnin Brysselissä vartoilusta huolimatta.

Finskillä ei ole enää omaa laukkujen kuljettelupalvelua. Sen puolen hoitaa Matkahuolto. Koska laskeutumispäivämme oli vappuaatto emme saaneet laukkuja vapunpäivänä. Se kun on pyhä. Hämptonin matkahuolto on kiinni la & su. Sovimme Helsingissä, että tulisimme sunnuntaina itse laukkumme hakemaan koskapa matkaisimme paatilla päiväksi näyttämään lapsille miten ruotsalainen on suomipojan selkänahkasta rakentanut itselleen komean pääkaupungin.

Joku aasi meni sitten kuitenkin perjantaina ja latasi kassimme Matkahuollon varastoon. Josta niitä ei saanut ulos. Lopulta kassimme tulivat tiistai-iltana. Viisi päivää sadan kilometrin laukunsiirtoa varten on mielestäni kohtuu hidasta. Väitän, että kottikärryillä olisi ollut nopeampaa toimintaa.

Suomessa oli kivaa, mitä nyt kelit olivat miä olivat. Hommattiin kaartille fillarit ja niinpä U. meni ja oppi fillaroinnin taidon oikein kunnolla. Pitkin poikin Tavastehusia ajeltiin ja raittiista ilmasta nautittiin.

Liverpoolissakin piipahdettiin aikuisten kesken Evertonia ja sambialais-irlantilaisia katsomassa. Tulivat hienot ihmiset Sligosta varta vasten kaikin tavoin menneen suuruutensa menettäneeseen satamakaupunkiin. Itselleni kävi vasta orjamuseossa vieraillessa selväksi, miten iso osa Liverpoolin suuruuden päivien perustuksista oli orjakaupan "ansiota". Sambialaisen rouvan toivomuksesta emme kuitenkaan myyneet häntä... Sitä samaa rämäkkää huumoria oli siis ilmassa mihin aikanaan heidän kanssaan Ugandassa jäätiin.

Laitan kuvia:

Matkailu meni vähän odotteluksi. Onneksi väki otti kuitenkin rennosti.

 Oli juu vähän koleat kelit.

 Vappua sano.

Pieni pala Berliiniä Hämeenlinnassa eli Verkatehdas. Minulla ei ole vaihtoehtoilua vastaan mitään. Oikeasti. Kysynpä silti: Miksi niitä huovutettuja puolimetrisiä kikkeleitä ja kaiken maailman kirkkoveneitä pitää tuoda aina näissä tiedostavissa paikoissa silmille? Eikö vähempi LBGT-vouhotus riittäisi? Olenko nyt suvaitsematon?

 Tästä se lähti.

Saunassakin pääsi käymään, perinteisin menoin.

"Onks toi isompi kuin Titanic? Me ollaan puhuttu Titanicista koulussa."

"Toi on toinen vene!" "Se on toinen laiva." "Niin, toinen vene!"

 "Onks toi Mumman talo?" "Se on Tuomiokirkko." "Onks toi Mumman talo?" "Se taas on Hotelli Torni." "Onks toi Mumman talo?" "Se on presidentinlinna." Jne.

 Seisovassa pöydässä, tottakai. Oli touhu siistiytynyt siellä aika paljon ja tarjonta lisääntynyt/monipuolistunut. Nämä vetelivät kalanmunia tuelta. Paluumatkalla mentiin sitten sivistyneesti tilausravintolaan.

 Ei tarvinne selittää?

 Junibacken ja Eemelin talo.

Pepin kyökissä.

 Leikkipuistot! Leikkipuistot ja puistot yleensä! Kyllä myö niistä niin naatittiin.

Mersey-joki. Lähdettiin siis vaimon kanssa kalinasaarelle.

Hotelli oli käytännössä tämän vieressä.

Albert Dock by night. Tapasta ja 2 for 1 drinkkejä.

Perjantaiaamuna aamiainen naamaan ja:

Yksi unelma toteutui eli stadionkierros Goodisonilla.


"If you know your history!"

We salute you Dixie!

http://en.wikipedia.org/wiki/Dixie_Dean

Herran mukaan oli nimetty myös 6000 puntaa pulittavien kausikorttilaisten kabinetti. Puku päällä pitää kulemma siellä olla ja minkään seuran värejä, ei edes kotijoukkueen, ei saa näkyä.

Boardroomin mattoa.

Itse board room. Vasemmalla esittelijänä toiminut rouvashenkilö josta huokui se, että tässä ei oltu vain töissä Sinisissä. Jota sitäkin oli kuulemma keritty tehdä viidenkymmenen vuoden ajan.

"Where's the Arteta money Bill?"

 Ye old toffeeshop.

Sitten kotijoukkueen koppiin. Alan Ball sanoo jotain seinältä.

 Kaksi koukkua/pelaaja, neljä kuntopyörää ja kaksi kylmävesiallasta. Melko askeettiset tilat on Old Ladyllä.


Joo.

https://www.youtube.com/watch?v=WW3sGno6IQ4

Oli "Z Carsin" aika. Mitä ei tietenkään saatu koska käytävän äänentoisto oli sökönä. Gotta love Everton!

 Where the skies are grey. Park End.

Street End.

Kotipenkki. Kuriositeettinä pitää mainita, että tuo kolmas penkkirivi alkaa olla nurmen pinnan tasossa.

"Ei muuta kuin täydellisyys."

Ehkä jonain päivänä... 

 Käveltiin Stanley Parkissa.

Siellä tuli vastaan joku tällainen. Huomatkaas muuten vasemmassa alareunassa olevan vaimon takin väritys. Juu-u. Punaisessa meni läpi Goodison esittelyn. Piti oikein pyytää anteeksi sitä. Ei se sitä tahallaan tosin tehnyt. Sillä ei vaan ollut muun väristä rotsia pykälässä ja keli kyllä vaati vähän lämmintä ylle. Mordorissa ei luonnollisesti pelattu tuona viikonloppuna joten voitte silmiänne tihrustaen nähdä hääseurueen menossa juhlistamaan liittonsa alkua. Ressukat.

Liverpoolissa asiat ovat näin. Hyvässä hengessä mentiin.

Tätäkin joo. Perinteisiä ale-oluita oli kuitenkin harmittavan vähän tarjolla ja nekin olivat yleensä ns. bulkkikamaa. Kyllähän Liverpoolissakin pienpanimo-buumi on päällä mutta ne alueen perinteiset panimot ovat jo kerinneet katoamaan. Sääli.

Sitten tuli lauantai ja vielä isompi osa pienen pojan unelmista toteutui.

Fan zone. Perusmenoa, pinttiä ja ransuja.

"The Peoples pub" Goodisonin vieressä. "The Brick" kauempana oli niin täynnä että sekaan ei yksinkertaisesti mahtunut. No, oli täälläkin aika selvää ketä kannatettiin.

Meidän tontit. Odotin pahempaa.

Glawdys Streetin puolella Main Standilla siis.

"Kuselle vai tuopille? Molempia ei kerkiä tehdä."

Seula.

Pelihän oli Evertonille merkityksetön ja Sunderlandille elintärkeä. Vierasfanit olivatkin aika kannustustuulella ja laulu raikasi. "Are you watching, are you watching, are you watching Goodison!? Are you watching Goodison!" Matsin jälkeen tuli pikku buuaukset kotijoukkueelle. Saa nähdä miten Martinezin käy...

Prince Rupert's tower. Eli Evertonin kylän muinainen putka, nykyinen Liverpoolin kaupungin työkaluvarasto. Se torni siinä badgessa.

Sligo Rovers.


Asiallista mainontaa.

Orjajuttuja. Tuli uusi näkökulma Beatlesien "Penny Lane"-biisiin. Se tie kun on nimetty orjalaivan kapteenin mukaan.

Joku oli jättänyt kylpytakkinsakin sinne.

 

"The Pig & Whistle". Koko muun korttelin oli omistaja pistänyt parkkipaikaksi. Pubin talon oli jättänyt. Asiallinen ja aikas perinteinen juottola oli se.

Sitten tultiin takaisin Suomeen ja joku täytti 6.

Reikiä oli nolla koko porukalla. 

 Aamu Apparalla. Peace.

Iltapäivä Ahvenistolla. Ei-peace.

Tämä oli kuitenkin koko lomailun parasta antia. Hämptonissa on hyvä huristella.

Kaikki oli tallella Ugandan päässä ja olipa henkilöstö jopa selvittänyt ominpäin talon sähköongelmiakin. Pisteet siis Miltonille ja Hajiralle (joka oli asustelemassa tuossa naapurissa aina silloin tällöin kun me metkailtiin). Jobin postia oli tullut sen verran, että Hajiran velipoika oli hakattu viime viikonloppuna neljän aikaan kadulla siten, että toisesta polvesta ei enää varmaan ihan kuranttia tule. Jotain pikku pelivelkoja ilmeisesti peritty tms.