Viikon verran yksinhuoltoa taas takana. On ollut mukavaa, varsinkin kun samaan aikaan on koittanut aloitella omia duuneja ("Lindströmmin mappeja" lukien, opetusmateriaaleja kääntäen, collegella vieraillen yms. kokoustaen), hoitaa räkäistä mukulaa (ei sitä niin hoitaa ole tarvinnut mutta paikalla on pitänyt olla), setviä ylisuurta sähkölaskua. Täällä sähkölaskut tulevat "pikkuisen" myöhässä. Tämä nyt saatu oli tammikuulta ja vain arviolta 25-kertaa normaalin laskun suuruinen. Toisin sanoen olen koittanut saada vuokraemäntään yhteyttä, ja olen saanutkin. Paikalle en ole akkaa onnistunut raijaamaan. Sen sohvatkin ovat vielä tuossa. Fillarinkin sain korjautettua. Nyt toimivat vaihteet sun muut keskiöt eivätkä ketjut sano enää koli koli. On ollut happi välillä vähän kortilla...
Tänään ei kuitenkaan valiteta noista. Tänään valitetaan eritrealaisten liikennekäyttäytymisestä, tarkemmin sanottuna jalankulusta.
Autoilu näiltä sujuu ehkä aavistuksen organisoidummin kuin ugandalaisilta. Tämä saattaa toki olla illuusiotakin koska autojen määrässä on jooonkinmoinen ero. Kameleiden, hevosten ja aasien ohjastamisen arviointiin mun kompetenssini ei riitä joten annetaan noista eritrealaisille vaikka sitten kiitettävä arvosana.
Mutta se kävely! Voi Herran perkele että voi olla vaikeata!
Muistanette kun Ugandassa kävin sotaani liikennettä vastaan kävelemisen puolesta? Se oli näin jälkikäteen ajatellen taivas. Kas kun ugandalaiset sentään kykenivät kadun ylitykseen lähtiessään yleensä kääntämään päätään ja katsomaan josko stradan voisi ylittää. He myös ylittivät kadun kohtalaisen "suorakulmaisesti".
Nämä... Eivät vaan pysty. Kulkusuuntaan ei katsota, takaa tulevaa liikennettä ei seurata, keskellä katua kävellään neljä rinnan vaikka vieressä on tyhjä jalkakäytävä, kulkusuuntaa muutetaan 90 astetta täysin ilman näkyviä syitä jne. Tie ylitetään loivasti siten, että tielle astumisen ja tieltä poistumisen väliin jää vähintään 30 metriä. Tämän ajoradalla hortoiluhetken aikana noudatetaan erityisen tarkasti ym. koodia.
Oikeasti. Kävin juuri äsken fillarilla kauppahallilla. Ajelin hissukseen maastopyörän ykkösvaihteella. Tästä huolimatta kuusi ihmistä meinasi jäädä alle, jokaisen näistä hypähdettyä täysin arvaamatta eteen tai katsellessa väärään suuntaan. Bonus-topan annan tapaus numero seitsemälle. Tämä neitokainen tuli kauppahallin ovesta ulos, takaviistoon kaverilleen jutellen ja ajoi puun takaa naamansa suoraan mun olkapäähäni kun taluttelin siinä jalkakäytävällä fillaria. Rupesi sitten vielä avautumaan meikäläiselle.
Tämä katsaus ei sitten kata vanhoja mummoja ja -ukkoja. Nehän nyt hortoilevat ihan joka maassa miten sattuu. Muutenkin kyseessä on noin kolmen kuukauden otanta, eli tämän aamuinen ei ole millään lailla erityistä.
Tyhmyyttä vai Afrikan Sarven arroganssia...? Verrokkiryhmän melkein viisivuotias osaa kulkea kävellen kaupungissa keskiverto eritrealaista paremmin. Tuli vähän ilkeästi mieleen, että jos sitä noin hyvin on taistelukentälläkin seurattu ympäristöä niin ei se ihme ole ollut että niitä marttyyrejä on syntynyt läjittäin.
Voi tietysti olla että tämä yleistykseni koskien kansakunnan liikennekäyttäytymistä on väärä, sillä onhan eritrealaisia aika liuta ulkomaillakin. Ehkä ne ovat vaan ne kivipäisimmät jääneet tänne.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti