Aina tykännyt Sasha Baron Cohenista

Etsikää itse se Kazakstan laulu...

Mitäs se Vonnegutin Jack Patton-hahmo aina ilmeettömänä peililasiensa takaa sanoikaan?

Meidän kuusi vuotta tontilla olleet vartijat vaihtuivat lauantaina. Olivat pojat päässeet asettumaan meidän makuun vähän liian hyvin taloksi. Tai lähinnä yksi niistä oli, toisen oirehtiessa hieman siihen suuntaan. Kolmas kaveri olisi ollut asiallinen mutta nyt lähtivät kaikki.

Kas kun se nyt ei ole oikein soveliasta että pihamaalle päästetään täysin vieraita ihmisiä hakemaan vettä (meiltä kysymättä) ja samalla telotaan koiria. Ei ole myöskään kivaa että meidän talon edessä lastataan henkilöautoon vesikanistereita samaan aikaan kun kaivosta pohja alkaa pölistä. Ei ole mukavaa herätä torstai-perjantain yönä kahdelta yöllä kun vesipumppu alkaa pauhata katolla puolen minuutin pätkissä, kymmenisen minuutin välein aina tuonne rapia neljään asti aamulla kun yövuorossa ollut täyttelee vesikannuja. Ei ole mukavaa kun samainen kaveri ilmoittaa pokkana bensiinilitran hinnaksi 50 nakfaa oikean hinnan ollessa 30. Ei ole mukavaa että vartija, yritettyään ensin saada votkapullokauppaa ja rahanvaihtoa pyörimään, kertoo meille kylään/asioille tuleville että "Pitää olla varovainen noitten juttujen kanssa, joku voi pian saada tietää että te käytte täällä." Ei ole mukavaa että vartija viettää aikaansa lähinnä läheisen työväentalon baarissa kahvilla.

Oli pakko laittaa ne kaikki mäkeen koska tuo hankalin oli sukua eräälle Vaimon kannalta tärkeälle ministeriön tyypille, eli ei voitu yksilöidä. Toisaalta kyllä päätöksen vartijafirman sisäisistä siirroista teki Firman turvapäällikkö. Hän totesi että "Onpas sattunutkin etteivät postit ole pyörähtäneet näiden kohdalla noin pitkään aikaan. Ei kuulu hyvään turvakulttuuriin, asia pitää korjata." Päätös siis ei ole meidän. Virallisesti.