Käveltiin aamulla kohti koulua. Oltiin vähän myöhässä joten otettiin se nopeampi, vähän epämiellyttävämpi reitti. Pölyä, hevoskärryjen nostattamaa pölyä ja viemäreiden paskanhajua, se on sadekausi kuitenkin lopuillaan ja muta makaa välillä kaduilla. Sitä se on. Ammoniakkia.
Ohitettiin yhdesssä kulmassa kahvila. Siinä oli eri ikäisiä ihmisiä miettimässä tulevaa päivää. Normimeininkiä. Kunnes kotikoira ampui kiinni 4,5-vuotiaan pohkeeseen. Yksi reikä, kaksi mustelmaa. Rokotuksista huolimatta rabies-piikeistä ensimmäinen tökättiin reiteen. Palvelu pelasi erinomaisesti ilman valituksen tynkääkään. Tunnissa oltiin kaikki nämä hoidettu.
Hoitoa saa ja mitäs näistä. Rokotuksesta luvattu tikkari on jo syöty ja huomenna saa valita suklaan. Toivottavasti kukaan ei kuitenkaan mene ohimolleen Piritan betonirappusiin koskaan...
Apteekissa #1 oli tököttejä + tämä hoidetaan-asennetta. "Jos toimeen tartutaan". Asiat hoituvat jos niiden tarvitsee hoitua.
Me tiedettiin että tämä päivä tulee. Koska on tilastollisesti jne varmaa että jotain varmaan kahden kakaran kanssa kaukomailla sattuu. Ensiapu-laukku on ollut pykälässä. Täältä sai rabies-rokotteen. Kas kun varoiksi jne.
Meillä on ollut koko kymmenen vuotta tiedossa että asioita voi tapahtua. Niitä ei ole tapahtunut koska ollaan yritetty elää siivosti ja ajatellen.
On syitä joiden vuoksi tavallinen läskikin voi vetää haarniskan ylleen.
Turgu.
P.S. Nyt on doxkxkxkxkxxsaaminen helppoa. Ai ei maistu vai?
https://www.youtube.com/watch?v=KdqEbdglqhI
VastaaPoista