Issehän käväisin Etelä-Sudanin rajalla katsastamassa paikallisten opettajien erkkapedan täydennyskouluttamista. Oli mielenkiintoinen reissu ja tarkoitus olisi mennä Helmikuussa uudestaan vähän pidemmäksi aikaa. Juttelin noiden opettajien kanssa ja nuoriahan he olivat. Olisi siinä ihmettelemistä itse kullakin kun luokassa olisi 168 oppilasta... Asiaa voi myös havainnollistaa sillä, että pakolais-setlementtiin varatuista kouluvihkoista ei puhuttu kappalemäärinä vaan kuutiotonneissa. Mitä seurailin noita maikkoja niin silmään pisti paikoitellen verkkainen lukunopeus...
Muuten ongelmat olivat tuttuja ja moninaisia. Sadekausi on päällä ja oppilaat eivät mahdu luokkiin. NGO:t rakentavat kouluille sadekatoksia jotta koulua voitaisiin käydä niissä ja ovat kysyneet pakolaisilta josko he voisivat auttaa näissä duuneissa? "Nou kän do" on ollut vastaus. Eivät tahdo tehdä mitään vaan avun pitäisi vain materialisoitua heille. Minä voin jossain määrin ymmärtää että kotiseutujen jättäminen väkipakolla on traumatisoivaa/lamauttavaa mutta luulisi nyt tällaisissa asioissa saavan käden liikkumaan. Lisäksi koska kyseessä ovat sisällissotaa pakenevat, on pakolaisilla paikoitellen kana kynimättä toistensakin kanssa. Settlementeissä terveydenhuolto ym. fasiliteetit ovat paremmat kuin seudun paikallisella väestöllä joten sekin on omiaan aiheuttamaan skismaa. Pitää tähän samaan hengenvetoon kyllä sanoa, että eihän se Ayilo I-settlementti, jossa kävimme, mikään maanpäällinen paratiisi "where the streets have no name"-tyylillään ollut. 28 tuhatta ihmistä pienillä tonteilla jne. Malawilaista kylämaisemaa pienemmillä viljelysmahdollisuuksilla. Pakolaiset ovat juuri tuosta viljelymaan puutteesta johtuen ruoka-avun varassa ja sekin on aiheuttanut ongelmaa. He eivät pääse näet vaikuttamaan omaan ruokavalioonsa, joka toden sanoakseni saattaa olla vähän monotoninen. Alueella ollaankin aloittamassa ohjelmaa, jossa pakolaisille annetaan rahaa oman ruokansa ostamiseen. Hyvä juttu, sillä kyllähän se itsetuntoa/oman elämän hallinnan tunnetta varmasti nostaa. Toistaalta taas näen niin satakymmenentuhatta juttua, jotka tuossa voivat mennä pieleen. "Isi otti ruokarahat ja dokasi ne"-päällimmäisenä.
Settlementin, ei siis leirin, pomoja muuten kutsutaan kommendanteiksi. Ehkä se ei ole paras sana määrittelemään tuota virkaa mutta mistäpä minä assosiaatioineni mitään tiedän. Tuli vaan välittömästi vähän toisenlainen "settlementti" historiasta mieleeni.
Koulupudokkaiden määrä on huima johtuen monista asioista kuten koulumaksuista ja kouluissa tapahtuvasta ruumiillisesta kurituksesta. Kasvattilapset ja aivan yksinään olevat mukulat kärsivät näistä eniten. Kasvattilapset vedetään pois kouluista helposti koska heidän hommikseen katsotaan perheissä kotitöiden teko ja nehän eivät suju jos mukula on koulussa. Settlementeissä on lapsi-/nuorisotiloja mutta esimerkiksi tytöt saavat veljiltään turpaan jos he käyvät niissä. Arvannette varmaankin millä uskontokunnalla tämä käytös on yleisintä (joskin tämä kyllä pätee myös muihin)? Sellaiset kouluajan ulkopuolella leikkivät likkalapset kun ovat hepsankeikkoja, jotka eivät pääse sitten enää naimisiin koska kuka nyt sellaista naista ottaisi joka ei kaikkea vapaa-aikaansa käytä kotitöihin?
Niihin kokouksiin, joissa ei ole kunnon tarjottavia, ei saada pakolaisten edustajia samaan aikaan kun pakolaiset valittavat, että heidät ohitetaan itseään koskevassa päätöksenteossa. Oli vähän sellainen "Back to Malawi"-fiilis.
Olisihan tästä vaikka mitä tarinoitavaa mutta jätetään nyt jotain tulevaisuuteenkin. Plus että ei teitä varmaankaan niin kauheasti kiinnosta kasvatustieteellinen pohdiskelu. Sen voin sanoa, että erilaisista oppimistyyleistä auditiivinen oppinen nousi opettajien keskuudessa dominantiksi vaikka globaalisti se on yleensä pahnan pohjimmaisena. Afrikkalaisen suullisen tarinankerronnan perinne näkyy.
Takaisin tullessa ajelimme Mbabazin vaalitilaisuuden läpi ja voi pojat. Panem et circemses.
Kaikin puolin reissu oli kuitenkin ajatuksia herättävä eli onnistunut. Lisää tätä.
Loppuun vielä Suomen UM:n rahoittaman näkövammaisten tyttöjen Pakelen koulun takapihan fudiskenttä.
Muuta: Vettä on tullut kuin Esterin perseestä. El Ninoa puskee.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti