Kotona meininki on kuin Helmin Syvänteessä eli maanantaina seuraavan kerran porteista ulos. Ei maar, kai tässä naapurustossa arvaa käveleskellä yms.
Eilen puoliltapäivin aloittivat ja kyllä joo: suljettuna on aika is,oja alueita kaupngista. Edelleenkin ylistän Herraa siitä ettemme asu enää Mbuyassa. Ex-kotiimme ei yksinkertaisesti vaan enää mennä. Tai mennään, hurjan auton tarkistuksen jälkeen ja yksi kiesi kerrallaan.
Vapaapäivän puski myös U:lle kun koulussa ottivat lusikan kauniiseen käteen ja päättivät pitää opinahjon tänään kiinni. Kun eihän sinne olisi kukaan päässyt.
Semmoista Herran rauhaa. Saas nähdä pääseekö Vaimo tänään a) Nairobista Entebbeen b) Entebbestä Kampalaan ja c) Kampalassa mihinkään. Koneensa tosin tulee vasta puolen yön aikoihin joten luulisi ruuhkien nyt edes vähän hälvenneen siihen mennessä.
perjantai 27. marraskuuta 2015
tiistai 24. marraskuuta 2015
Alkkoholi on myrkkyä
Nytpä kerron teille omakohtaisen Turmiolan Tommi-tarinan:
Olipa perjantai-ilta Ugandan pääkaupungissa Kampalassa. Suomalainen luokanopettaja mies oli suurella syrämmellä ja hartaudella ährännyt ruokakunnalleen oikeaoppisen häränhäntäkeiton alusta loppuun. Siinä hauduttelun ohessa ugri oli naukannut kolmisen tölkkiä keskiolutta, tuota jumalten nektaria.
Soppa upposi liemikuutiohin tottuneisiin pieniin naamoihin vaihtelevalla menestyksellä. Toinen söi lihat ja toinen veteli liemet. Isommat totesivat jotta hyväähän se oli, parempaa kuin fondi/-liemikuutio pohjainen pluru. Ei kuitenkaan niin paljon parempaa että nyt ihan joka kerta from the scratch lihasoppaa tässä taloudessa tehtäisi.
Samana päivänä juhlistivat veljet Borgåssa rehtori Kekkosen 40-vuotista happanemisprosessia ja ajattelin notta heitänpä ruuan päälle hänen kunniakseen yhden shotin Vat 69:ä naamioon. Wazzuppi kun antoi kuitenkin jatkuvaa tilannetiedotusta sotatoimialueelta. Edellä mainittua alkkomahoollia oli talouteen varattu pieni flinda possun ribsien liottamista varten.
Kunnon nappomiehen ottein narskautin Nakumatt:sta ostamani viunan auki, kaataa lorotin sitä parahultaisen määrän klasin pohjalle ja hop, ykkösellä kitusiin. Kerkisin noteeraamaan jännän maun.
Sitten olikin hop hop kun juoma tuli 'bout neljän sekunnin päästä suurin piirtein korvistakin ulos, lihakeiton kirittämänä. Tämän jälkeen tuntui arviolta tunnin verran siltä, että sisäpuoleni haluaa muuttua ulkopuolekseni.
Selvittyäni tästä vatsalihastreenistä otin pullon tarkemman tarkastelun alle. Hajusta päätellen viskiä oli jatkettu mitä ilmeisimmin tärpätillä tai vastaavalla. Huonona suomalaisena kaadoin sisällön viemäriin. Jälkeenpäin ajatellen se oli kyllä virhe sillä olisi ehkä pitänyt viedä se lesti takaisin Nakumatt:lle. Ei niinkään rahojen takaisin saantia varten vaan ihan varoitukseksi.
Semmoisia. Kerran on aiemmin näin käynyt. Silloin tosin lesti oli ostettu Viipurin torin varrella sijainneesta viinapuodista. Ei ollut hyvä tämä Afrikka-kokemus. Kaikki aistit ovat onneksi tallella.
Vaalit: NRM on ryhtynyt aktiivisesti sabotoimaan Mbabazin kampanjaa. Julisteita revitään alas poliisin katsellessa vierestä. Koitappa tehdä sama M7:n kuvalle... Viime vaalien jälkeenhän eräskin mies joutui putkaan koska oli raaputtanut oman talonsa porttiin ilman lupia liisteröidyn herra presidentin irti.
Mihin Mbabazi menee, siellä on NRM vastassa. Tämän dis-organisoinnin johtohahmo, eläköitynyt kenraaliluutnantti Henry Tumukunde, lentää aina sinne minne Mbabazikin menee Musevenin kuvin ja värein koristellulla helikopterilla. Viimeksi ukko oli aamulla vetänyt vispilän parkkiin ihan vaan sattumalta juurikin sille ruohokentälle, jolla Mbabazin oli määrä puhua mukavia myöhemmin samana päivänä. NRM tarjoaa myös Mbabazin vaalitilaisuuksien aikana kauppaloiden toisella puolella ilmaista ruokaa ja juomaa.
Eli kyllä NRM Mbabazia pelkää ja syytä onkin, sillä ukko on kuitenkin ollut 15-20 vuotta koko puolueen päästrategi. Luonnollisesti hän piti huolen siitä että puolueessa ei ihan liikaa/liian päteviä itsensä korvaajia ole. NRM on tietyllä tavalla nyt vähän sormi suussa kun vaaleja onkin hoitamassa ihan uusi porukka.
Ei täällä mitään hallinonvaihtoa toki ole tulossa, siitä pitää huolen viimeistään Musevenin täysin näpeissään pitämä valtiollinen vaalilautakunta.
Olipa perjantai-ilta Ugandan pääkaupungissa Kampalassa. Suomalainen luokanopettaja mies oli suurella syrämmellä ja hartaudella ährännyt ruokakunnalleen oikeaoppisen häränhäntäkeiton alusta loppuun. Siinä hauduttelun ohessa ugri oli naukannut kolmisen tölkkiä keskiolutta, tuota jumalten nektaria.
Soppa upposi liemikuutiohin tottuneisiin pieniin naamoihin vaihtelevalla menestyksellä. Toinen söi lihat ja toinen veteli liemet. Isommat totesivat jotta hyväähän se oli, parempaa kuin fondi/-liemikuutio pohjainen pluru. Ei kuitenkaan niin paljon parempaa että nyt ihan joka kerta from the scratch lihasoppaa tässä taloudessa tehtäisi.
Samana päivänä juhlistivat veljet Borgåssa rehtori Kekkosen 40-vuotista happanemisprosessia ja ajattelin notta heitänpä ruuan päälle hänen kunniakseen yhden shotin Vat 69:ä naamioon. Wazzuppi kun antoi kuitenkin jatkuvaa tilannetiedotusta sotatoimialueelta. Edellä mainittua alkkomahoollia oli talouteen varattu pieni flinda possun ribsien liottamista varten.
Kunnon nappomiehen ottein narskautin Nakumatt:sta ostamani viunan auki, kaataa lorotin sitä parahultaisen määrän klasin pohjalle ja hop, ykkösellä kitusiin. Kerkisin noteeraamaan jännän maun.
Sitten olikin hop hop kun juoma tuli 'bout neljän sekunnin päästä suurin piirtein korvistakin ulos, lihakeiton kirittämänä. Tämän jälkeen tuntui arviolta tunnin verran siltä, että sisäpuoleni haluaa muuttua ulkopuolekseni.
Selvittyäni tästä vatsalihastreenistä otin pullon tarkemman tarkastelun alle. Hajusta päätellen viskiä oli jatkettu mitä ilmeisimmin tärpätillä tai vastaavalla. Huonona suomalaisena kaadoin sisällön viemäriin. Jälkeenpäin ajatellen se oli kyllä virhe sillä olisi ehkä pitänyt viedä se lesti takaisin Nakumatt:lle. Ei niinkään rahojen takaisin saantia varten vaan ihan varoitukseksi.
Semmoisia. Kerran on aiemmin näin käynyt. Silloin tosin lesti oli ostettu Viipurin torin varrella sijainneesta viinapuodista. Ei ollut hyvä tämä Afrikka-kokemus. Kaikki aistit ovat onneksi tallella.
Vaalit: NRM on ryhtynyt aktiivisesti sabotoimaan Mbabazin kampanjaa. Julisteita revitään alas poliisin katsellessa vierestä. Koitappa tehdä sama M7:n kuvalle... Viime vaalien jälkeenhän eräskin mies joutui putkaan koska oli raaputtanut oman talonsa porttiin ilman lupia liisteröidyn herra presidentin irti.
Mihin Mbabazi menee, siellä on NRM vastassa. Tämän dis-organisoinnin johtohahmo, eläköitynyt kenraaliluutnantti Henry Tumukunde, lentää aina sinne minne Mbabazikin menee Musevenin kuvin ja värein koristellulla helikopterilla. Viimeksi ukko oli aamulla vetänyt vispilän parkkiin ihan vaan sattumalta juurikin sille ruohokentälle, jolla Mbabazin oli määrä puhua mukavia myöhemmin samana päivänä. NRM tarjoaa myös Mbabazin vaalitilaisuuksien aikana kauppaloiden toisella puolella ilmaista ruokaa ja juomaa.
Eli kyllä NRM Mbabazia pelkää ja syytä onkin, sillä ukko on kuitenkin ollut 15-20 vuotta koko puolueen päästrategi. Luonnollisesti hän piti huolen siitä että puolueessa ei ihan liikaa/liian päteviä itsensä korvaajia ole. NRM on tietyllä tavalla nyt vähän sormi suussa kun vaaleja onkin hoitamassa ihan uusi porukka.
Ei täällä mitään hallinonvaihtoa toki ole tulossa, siitä pitää huolen viimeistään Musevenin täysin näpeissään pitämä valtiollinen vaalilautakunta.
torstai 19. marraskuuta 2015
He hee
Tuli vastaan tällainen video about Ugandan koulujen alasajo. https://www.facebook.com/bbcnews/videos/10153214717222217/?fref=nf
Paavi tuloo, vol. 2
Tässä sadetta pitäessä ei ole taaskaan paljon asioita juteltavaksi, niin että kerrotaanpas tästä lisää. Tai joo, liikennetiedotteen voisin antaa ensin:
Eilen kävin Lugogossa lihakaupassa. Takaisinpäin pöristellessä oli Jinja road aivan tukossa. Oli näet rekka pöräyttänyt jonkun vaihdettua kaistaa ilmeisen voimallisesti matatu-minibussin takakulmaan sillä seurauksella, että Hiacesta oli koko oikea takanurkka baaskana ja joka ikinen klasi, tuulilasia myöden, murusina tiellä. Minibussi oli myös pyörähtänyt tulosuuntaansa, onneksi kuitenkin pyörillään pysyen. Ei ilmeisesti vakavampia henkilövahinkoja.
Pääsin luovimaan tilanteesta ohi ja sitten olikin edessä Nakawa eli Port Bell road. Siellä ovat tasoittelemassa hidastetöyssyjä ettei Pyhän Isän zucchetto pomppaa ilmaan niistä yli jyristäessä. Asfalttiryhmä aiheutti siellä oman shownsa. Onneksi tästäkin selvisi mopolla aika rivakasti.
Saavuin Bugolobiin, jossa "keltaiset" eli M7:n porukka olivat kokoontumassa katukulkuettaan varten. Kuorma-auton lavalla testasivat äänentoistoaan ja Bell:in rekasta lastasivat kaljaa kyytiin kansanjoukoille jaettavaksi. Siitäkin selvisin.
Iltapäivällä en sitten selvinnytkään kun tässä kotikadulla joku vastaantullut munasuu päätti väistää Pajerolla tiessä olevia kuoppia. Täysin yöstä meikäläisen kaistalle etäisyyden ollessa viisi metriä. Onneksi vauhtia ei taaskaan ollut täpöt. Ajoneuvo nurin kun itse hyppäsin kyydistä pois. Siellä silmämunat vaan vilkkuivat ja rullahuuli väpätti kun huusin hyeenana tuntemiani englannin kielisiä solvauksia. Onneksi en saanut kypärää pois päästä tarpeeksi ripeästi, olisi meinaan siitä ajoneuvosta helähtänyt ainakin takalasi paskaksi alta nanosekunnin. Omat tappiot: Pari naarmua lisää römpöti pöti pötsiin.
Paaviin:
Setä tulee ensi viikon perjantaina viiden maissa Nairobista. Vaimo tulee myös ensi viikon perjantaina Nairobista, tosin myöhemmällä koneella. Papa morjenstelee ensin kentällä jonkun tuhatta ihmistä ja tapaa sitten toveri Yowerin ja diplomaattikunnan Entebben State Housessa. Sitten hän posottaa kokonaan suljettua Entebben tietä Kampalaan, aina välillä vilkuttelemaan ja siunailemaan pysähtyen.
Eihän tuossa parin päivän vierailussa niin mitään ihmeellistä ole. Siunailua siellä ja täällä. Avainten haltija pyörii lähinnä tässä Kampalassa ja ympäristössä. Mikä on ihmeellistä ovat ilmoitetut numerot.
Satatuhatta osallistujaa Muyengan marttyyrien alttarilla. Muutaman kymmenentuhatta katedraalin pihalla. Kololon Airstripillä sitten ulkoilmamessua ja Herra tietää miten paljon sinne on jengiä tulossa. Osviittaa antaa se, että viimeisen parin viikon ajan ympäri Ugandaa on lähtenyt pyhiinvaeltajien porukoita dallaten kohti pääkaupunkia. Kahdenkybän jerrykannut vettä mukanaan, nukkuvat kaduilla ja muuta harrasta. Tätä porukkaa on matkalla arviolta kaksi miljoonaa. 2 000 000. 2000K.
On meinaan sellainen mälli porukkaa, että ei ole mitään asiaa tuonne kylille ensi viikon loppupuolella. Onnea vaan kaikille Kololossa asuville. Firman turvavastaavat ovat jo sanoneetkin, että pysykää kotosalla vaan. Siinä on meinaan sellainen massa, jotta en ihmettelisi jos vaikka somalialaisen nuorisoliikkeen edustajatkin yrittäisivät kulttuuritekoja. Ja vaikka eivät yrittelisikään niin suojeluskunnat sun muut vaativat Ugandanmaahan kyllä sellaista järjestystä ettei taida oikein sekaan sopia.
Eilen kävin Lugogossa lihakaupassa. Takaisinpäin pöristellessä oli Jinja road aivan tukossa. Oli näet rekka pöräyttänyt jonkun vaihdettua kaistaa ilmeisen voimallisesti matatu-minibussin takakulmaan sillä seurauksella, että Hiacesta oli koko oikea takanurkka baaskana ja joka ikinen klasi, tuulilasia myöden, murusina tiellä. Minibussi oli myös pyörähtänyt tulosuuntaansa, onneksi kuitenkin pyörillään pysyen. Ei ilmeisesti vakavampia henkilövahinkoja.
Pääsin luovimaan tilanteesta ohi ja sitten olikin edessä Nakawa eli Port Bell road. Siellä ovat tasoittelemassa hidastetöyssyjä ettei Pyhän Isän zucchetto pomppaa ilmaan niistä yli jyristäessä. Asfalttiryhmä aiheutti siellä oman shownsa. Onneksi tästäkin selvisi mopolla aika rivakasti.
Saavuin Bugolobiin, jossa "keltaiset" eli M7:n porukka olivat kokoontumassa katukulkuettaan varten. Kuorma-auton lavalla testasivat äänentoistoaan ja Bell:in rekasta lastasivat kaljaa kyytiin kansanjoukoille jaettavaksi. Siitäkin selvisin.
Iltapäivällä en sitten selvinnytkään kun tässä kotikadulla joku vastaantullut munasuu päätti väistää Pajerolla tiessä olevia kuoppia. Täysin yöstä meikäläisen kaistalle etäisyyden ollessa viisi metriä. Onneksi vauhtia ei taaskaan ollut täpöt. Ajoneuvo nurin kun itse hyppäsin kyydistä pois. Siellä silmämunat vaan vilkkuivat ja rullahuuli väpätti kun huusin hyeenana tuntemiani englannin kielisiä solvauksia. Onneksi en saanut kypärää pois päästä tarpeeksi ripeästi, olisi meinaan siitä ajoneuvosta helähtänyt ainakin takalasi paskaksi alta nanosekunnin. Omat tappiot: Pari naarmua lisää römpöti pöti pötsiin.
Paaviin:
Setä tulee ensi viikon perjantaina viiden maissa Nairobista. Vaimo tulee myös ensi viikon perjantaina Nairobista, tosin myöhemmällä koneella. Papa morjenstelee ensin kentällä jonkun tuhatta ihmistä ja tapaa sitten toveri Yowerin ja diplomaattikunnan Entebben State Housessa. Sitten hän posottaa kokonaan suljettua Entebben tietä Kampalaan, aina välillä vilkuttelemaan ja siunailemaan pysähtyen.
Eihän tuossa parin päivän vierailussa niin mitään ihmeellistä ole. Siunailua siellä ja täällä. Avainten haltija pyörii lähinnä tässä Kampalassa ja ympäristössä. Mikä on ihmeellistä ovat ilmoitetut numerot.
Satatuhatta osallistujaa Muyengan marttyyrien alttarilla. Muutaman kymmenentuhatta katedraalin pihalla. Kololon Airstripillä sitten ulkoilmamessua ja Herra tietää miten paljon sinne on jengiä tulossa. Osviittaa antaa se, että viimeisen parin viikon ajan ympäri Ugandaa on lähtenyt pyhiinvaeltajien porukoita dallaten kohti pääkaupunkia. Kahdenkybän jerrykannut vettä mukanaan, nukkuvat kaduilla ja muuta harrasta. Tätä porukkaa on matkalla arviolta kaksi miljoonaa. 2 000 000. 2000K.
On meinaan sellainen mälli porukkaa, että ei ole mitään asiaa tuonne kylille ensi viikon loppupuolella. Onnea vaan kaikille Kololossa asuville. Firman turvavastaavat ovat jo sanoneetkin, että pysykää kotosalla vaan. Siinä on meinaan sellainen massa, jotta en ihmettelisi jos vaikka somalialaisen nuorisoliikkeen edustajatkin yrittäisivät kulttuuritekoja. Ja vaikka eivät yrittelisikään niin suojeluskunnat sun muut vaativat Ugandanmaahan kyllä sellaista järjestystä ettei taida oikein sekaan sopia.
maanantai 16. marraskuuta 2015
Punahilkka iski Pariisissa
Tuohon satuolentoonhan Ulkopoliittisen instituutin vanhempi tutkija Teemu Sinkkonen viittasi kuukausi-pari sitten kun hän kommentoi mahdollisuutta, että turvapaikanhakijoiden joukossa olisi teroja ja ristoja. Nyt jätkä on selitellyt että ei kuulemma ollut mitään merkkejä tällaisesta kun hän lausuntonsa antoi. Mmm. Ei siis mennyt ihan nappiin tuo analyysi Sinkkoselta, jota kuitenkin edelleen esimerkiksi YLE käyttää asiantuntijanaan. Ehkä ensi kerralla sitten paremmin?
Issehän käväisin Etelä-Sudanin rajalla katsastamassa paikallisten opettajien erkkapedan täydennyskouluttamista. Oli mielenkiintoinen reissu ja tarkoitus olisi mennä Helmikuussa uudestaan vähän pidemmäksi aikaa. Juttelin noiden opettajien kanssa ja nuoriahan he olivat. Olisi siinä ihmettelemistä itse kullakin kun luokassa olisi 168 oppilasta... Asiaa voi myös havainnollistaa sillä, että pakolais-setlementtiin varatuista kouluvihkoista ei puhuttu kappalemäärinä vaan kuutiotonneissa. Mitä seurailin noita maikkoja niin silmään pisti paikoitellen verkkainen lukunopeus...
Muuten ongelmat olivat tuttuja ja moninaisia. Sadekausi on päällä ja oppilaat eivät mahdu luokkiin. NGO:t rakentavat kouluille sadekatoksia jotta koulua voitaisiin käydä niissä ja ovat kysyneet pakolaisilta josko he voisivat auttaa näissä duuneissa? "Nou kän do" on ollut vastaus. Eivät tahdo tehdä mitään vaan avun pitäisi vain materialisoitua heille. Minä voin jossain määrin ymmärtää että kotiseutujen jättäminen väkipakolla on traumatisoivaa/lamauttavaa mutta luulisi nyt tällaisissa asioissa saavan käden liikkumaan. Lisäksi koska kyseessä ovat sisällissotaa pakenevat, on pakolaisilla paikoitellen kana kynimättä toistensakin kanssa. Settlementeissä terveydenhuolto ym. fasiliteetit ovat paremmat kuin seudun paikallisella väestöllä joten sekin on omiaan aiheuttamaan skismaa. Pitää tähän samaan hengenvetoon kyllä sanoa, että eihän se Ayilo I-settlementti, jossa kävimme, mikään maanpäällinen paratiisi "where the streets have no name"-tyylillään ollut. 28 tuhatta ihmistä pienillä tonteilla jne. Malawilaista kylämaisemaa pienemmillä viljelysmahdollisuuksilla. Pakolaiset ovat juuri tuosta viljelymaan puutteesta johtuen ruoka-avun varassa ja sekin on aiheuttanut ongelmaa. He eivät pääse näet vaikuttamaan omaan ruokavalioonsa, joka toden sanoakseni saattaa olla vähän monotoninen. Alueella ollaankin aloittamassa ohjelmaa, jossa pakolaisille annetaan rahaa oman ruokansa ostamiseen. Hyvä juttu, sillä kyllähän se itsetuntoa/oman elämän hallinnan tunnetta varmasti nostaa. Toistaalta taas näen niin satakymmenentuhatta juttua, jotka tuossa voivat mennä pieleen. "Isi otti ruokarahat ja dokasi ne"-päällimmäisenä.
Settlementin, ei siis leirin, pomoja muuten kutsutaan kommendanteiksi. Ehkä se ei ole paras sana määrittelemään tuota virkaa mutta mistäpä minä assosiaatioineni mitään tiedän. Tuli vaan välittömästi vähän toisenlainen "settlementti" historiasta mieleeni.
Koulupudokkaiden määrä on huima johtuen monista asioista kuten koulumaksuista ja kouluissa tapahtuvasta ruumiillisesta kurituksesta. Kasvattilapset ja aivan yksinään olevat mukulat kärsivät näistä eniten. Kasvattilapset vedetään pois kouluista helposti koska heidän hommikseen katsotaan perheissä kotitöiden teko ja nehän eivät suju jos mukula on koulussa. Settlementeissä on lapsi-/nuorisotiloja mutta esimerkiksi tytöt saavat veljiltään turpaan jos he käyvät niissä. Arvannette varmaankin millä uskontokunnalla tämä käytös on yleisintä (joskin tämä kyllä pätee myös muihin)? Sellaiset kouluajan ulkopuolella leikkivät likkalapset kun ovat hepsankeikkoja, jotka eivät pääse sitten enää naimisiin koska kuka nyt sellaista naista ottaisi joka ei kaikkea vapaa-aikaansa käytä kotitöihin?
Niihin kokouksiin, joissa ei ole kunnon tarjottavia, ei saada pakolaisten edustajia samaan aikaan kun pakolaiset valittavat, että heidät ohitetaan itseään koskevassa päätöksenteossa. Oli vähän sellainen "Back to Malawi"-fiilis.
Olisihan tästä vaikka mitä tarinoitavaa mutta jätetään nyt jotain tulevaisuuteenkin. Plus että ei teitä varmaankaan niin kauheasti kiinnosta kasvatustieteellinen pohdiskelu. Sen voin sanoa, että erilaisista oppimistyyleistä auditiivinen oppinen nousi opettajien keskuudessa dominantiksi vaikka globaalisti se on yleensä pahnan pohjimmaisena. Afrikkalaisen suullisen tarinankerronnan perinne näkyy.
Takaisin tullessa ajelimme Mbabazin vaalitilaisuuden läpi ja voi pojat. Panem et circemses.
Kaikin puolin reissu oli kuitenkin ajatuksia herättävä eli onnistunut. Lisää tätä.
Loppuun vielä Suomen UM:n rahoittaman näkövammaisten tyttöjen Pakelen koulun takapihan fudiskenttä.
Issehän käväisin Etelä-Sudanin rajalla katsastamassa paikallisten opettajien erkkapedan täydennyskouluttamista. Oli mielenkiintoinen reissu ja tarkoitus olisi mennä Helmikuussa uudestaan vähän pidemmäksi aikaa. Juttelin noiden opettajien kanssa ja nuoriahan he olivat. Olisi siinä ihmettelemistä itse kullakin kun luokassa olisi 168 oppilasta... Asiaa voi myös havainnollistaa sillä, että pakolais-setlementtiin varatuista kouluvihkoista ei puhuttu kappalemäärinä vaan kuutiotonneissa. Mitä seurailin noita maikkoja niin silmään pisti paikoitellen verkkainen lukunopeus...
Muuten ongelmat olivat tuttuja ja moninaisia. Sadekausi on päällä ja oppilaat eivät mahdu luokkiin. NGO:t rakentavat kouluille sadekatoksia jotta koulua voitaisiin käydä niissä ja ovat kysyneet pakolaisilta josko he voisivat auttaa näissä duuneissa? "Nou kän do" on ollut vastaus. Eivät tahdo tehdä mitään vaan avun pitäisi vain materialisoitua heille. Minä voin jossain määrin ymmärtää että kotiseutujen jättäminen väkipakolla on traumatisoivaa/lamauttavaa mutta luulisi nyt tällaisissa asioissa saavan käden liikkumaan. Lisäksi koska kyseessä ovat sisällissotaa pakenevat, on pakolaisilla paikoitellen kana kynimättä toistensakin kanssa. Settlementeissä terveydenhuolto ym. fasiliteetit ovat paremmat kuin seudun paikallisella väestöllä joten sekin on omiaan aiheuttamaan skismaa. Pitää tähän samaan hengenvetoon kyllä sanoa, että eihän se Ayilo I-settlementti, jossa kävimme, mikään maanpäällinen paratiisi "where the streets have no name"-tyylillään ollut. 28 tuhatta ihmistä pienillä tonteilla jne. Malawilaista kylämaisemaa pienemmillä viljelysmahdollisuuksilla. Pakolaiset ovat juuri tuosta viljelymaan puutteesta johtuen ruoka-avun varassa ja sekin on aiheuttanut ongelmaa. He eivät pääse näet vaikuttamaan omaan ruokavalioonsa, joka toden sanoakseni saattaa olla vähän monotoninen. Alueella ollaankin aloittamassa ohjelmaa, jossa pakolaisille annetaan rahaa oman ruokansa ostamiseen. Hyvä juttu, sillä kyllähän se itsetuntoa/oman elämän hallinnan tunnetta varmasti nostaa. Toistaalta taas näen niin satakymmenentuhatta juttua, jotka tuossa voivat mennä pieleen. "Isi otti ruokarahat ja dokasi ne"-päällimmäisenä.
Settlementin, ei siis leirin, pomoja muuten kutsutaan kommendanteiksi. Ehkä se ei ole paras sana määrittelemään tuota virkaa mutta mistäpä minä assosiaatioineni mitään tiedän. Tuli vaan välittömästi vähän toisenlainen "settlementti" historiasta mieleeni.
Koulupudokkaiden määrä on huima johtuen monista asioista kuten koulumaksuista ja kouluissa tapahtuvasta ruumiillisesta kurituksesta. Kasvattilapset ja aivan yksinään olevat mukulat kärsivät näistä eniten. Kasvattilapset vedetään pois kouluista helposti koska heidän hommikseen katsotaan perheissä kotitöiden teko ja nehän eivät suju jos mukula on koulussa. Settlementeissä on lapsi-/nuorisotiloja mutta esimerkiksi tytöt saavat veljiltään turpaan jos he käyvät niissä. Arvannette varmaankin millä uskontokunnalla tämä käytös on yleisintä (joskin tämä kyllä pätee myös muihin)? Sellaiset kouluajan ulkopuolella leikkivät likkalapset kun ovat hepsankeikkoja, jotka eivät pääse sitten enää naimisiin koska kuka nyt sellaista naista ottaisi joka ei kaikkea vapaa-aikaansa käytä kotitöihin?
Niihin kokouksiin, joissa ei ole kunnon tarjottavia, ei saada pakolaisten edustajia samaan aikaan kun pakolaiset valittavat, että heidät ohitetaan itseään koskevassa päätöksenteossa. Oli vähän sellainen "Back to Malawi"-fiilis.
Olisihan tästä vaikka mitä tarinoitavaa mutta jätetään nyt jotain tulevaisuuteenkin. Plus että ei teitä varmaankaan niin kauheasti kiinnosta kasvatustieteellinen pohdiskelu. Sen voin sanoa, että erilaisista oppimistyyleistä auditiivinen oppinen nousi opettajien keskuudessa dominantiksi vaikka globaalisti se on yleensä pahnan pohjimmaisena. Afrikkalaisen suullisen tarinankerronnan perinne näkyy.
Takaisin tullessa ajelimme Mbabazin vaalitilaisuuden läpi ja voi pojat. Panem et circemses.
Kaikin puolin reissu oli kuitenkin ajatuksia herättävä eli onnistunut. Lisää tätä.
Loppuun vielä Suomen UM:n rahoittaman näkövammaisten tyttöjen Pakelen koulun takapihan fudiskenttä.
Muuta: Vettä on tullut kuin Esterin perseestä. El Ninoa puskee.
torstai 5. marraskuuta 2015
Let the show begin
Eli palataanpas takaisin Afrikkaan.
Kuten eilisessä linkissä kerrottiin, alkaa presidentinvaalien kamppailu nyt todenteolla. Nuo pari päivää näyttivät millaista Ugandassa paikoitellen tulee olemaan. Tiet tukossa kansanjoukoista jne. Nyt jo on ollut havaittavissa esim. Muyengan alueen slummi/alempikeskiluokka-alueen eli Tank Hillin Bugolobin puoleisen rinteen äänenvoimakkuuden kasvamista.
Impaloiden Paikassa samalla mäellä asuu sikarikasta ja umpiköyhää väkeä. Kysymys on näes vain asuinpaikan sijoittumisesta kukkulan topografisiin korkeuskäyriin. Mihinkäs suuntaan se pask... sadevesi oikein valuukaan? Toki on sitten näitä Bugolobeja missä ei näin ole. No nyt tuolla Tank Hillin juurella ja alarinteellä vaalikarja särpii vaalioluttaan. Tai ainakin näin voi päätellä juuri tuosta kasvaneesta musiikin ja kaiutinautojen äänenvoimakkuudesta.
Muuta: Hirveätä oli huomata tänään salilla että se juoksuhan alkaa taas vähän helpottaa. Tai siis että on olemassa sellainen asia kuin "palauttava hölköttely" siten, että se ei muutu läähättämiseksi kilometrin jälkeen.
Eivät loppupeleissä näes kärsineet olkapäät uimista. Damn you kiertäjäkalvosin.
Maanantaina on sitten taas edessä hyppy tuntemattomaan eli Opettajat Ilman Rajoja-touhua koittamaan. Aluksi onneksi vain tavallaan tutustumaan/esittäytymään. Adjumanin districtissä. Leirilläkin. Paikallisten opettajien inkluusiokouluttamiseen osallistumista/koulutuksen onnistumisen observointia eli nyt ensin sen koulutuksen seuraamista. Myöhemmin sitten koulutuksen mahdollisten tulosten evaluointia. Käytännön puoli ei jännitä mutta raportointi kyllä. Kun enhän mä taida kieltä nimeltä "kehitysapuprojektin raportointi".
Kuten eilisessä linkissä kerrottiin, alkaa presidentinvaalien kamppailu nyt todenteolla. Nuo pari päivää näyttivät millaista Ugandassa paikoitellen tulee olemaan. Tiet tukossa kansanjoukoista jne. Nyt jo on ollut havaittavissa esim. Muyengan alueen slummi/alempikeskiluokka-alueen eli Tank Hillin Bugolobin puoleisen rinteen äänenvoimakkuuden kasvamista.
Impaloiden Paikassa samalla mäellä asuu sikarikasta ja umpiköyhää väkeä. Kysymys on näes vain asuinpaikan sijoittumisesta kukkulan topografisiin korkeuskäyriin. Mihinkäs suuntaan se pask... sadevesi oikein valuukaan? Toki on sitten näitä Bugolobeja missä ei näin ole. No nyt tuolla Tank Hillin juurella ja alarinteellä vaalikarja särpii vaalioluttaan. Tai ainakin näin voi päätellä juuri tuosta kasvaneesta musiikin ja kaiutinautojen äänenvoimakkuudesta.
Muuta: Hirveätä oli huomata tänään salilla että se juoksuhan alkaa taas vähän helpottaa. Tai siis että on olemassa sellainen asia kuin "palauttava hölköttely" siten, että se ei muutu läähättämiseksi kilometrin jälkeen.
Eivät loppupeleissä näes kärsineet olkapäät uimista. Damn you kiertäjäkalvosin.
Maanantaina on sitten taas edessä hyppy tuntemattomaan eli Opettajat Ilman Rajoja-touhua koittamaan. Aluksi onneksi vain tavallaan tutustumaan/esittäytymään. Adjumanin districtissä. Leirilläkin. Paikallisten opettajien inkluusiokouluttamiseen osallistumista/koulutuksen onnistumisen observointia eli nyt ensin sen koulutuksen seuraamista. Myöhemmin sitten koulutuksen mahdollisten tulosten evaluointia. Käytännön puoli ei jännitä mutta raportointi kyllä. Kun enhän mä taida kieltä nimeltä "kehitysapuprojektin raportointi".
keskiviikko 4. marraskuuta 2015
tiistai 3. marraskuuta 2015
Nyt vähän aivojumppaa taas
Muistin virkistämiseksi laitan tähän linkin erääseen tekstiini: 1.9.2015.
Sitten linkki Yleisradion eilen julkaisemaan "uutiseen".
Joo-o. Ihan tyylipuhtaan propagandan käyttöhän siinä myönnetään.
Vielä tarkemmin analysoitaessa voidaan huomata, että siinä kerrotaan valtion sisäisestä turvallisuudesta vastaavan ministeriön masinoineen propagandakampanjan, jolla kansalaisia tuuditetaan väärään turvallisuuden tunteeseen. Propagandan sisältö on (ollut) ongelmien vähättely, todellisen informaation pimittäminen sekä "toisinajattelijoiden"/liian tiedonjanoisten kansalaisten leimaaminen. Tämän voi nyt sanoa suoraan koska tänään:
http://www.poliisi.fi/instancedata/prime_product_julkaisu/intermin/embeds/poliisiwwwstructure/40821_20151103_Lehdistotiedote_terrorismin_uhka-arvio.pdf?fde63d583ee4d288
http://www.poliisi.fi/instancedata/prime_product_julkaisu/intermin/embeds/poliisiwwwstructure/40822_20151103_Lehdistotiedote_tp-hakijat_ja_kansallinen_turvallisuus.pdf?584940583ee4d288
SUPO:n arvioiden mukaan "nyt" maahantulleiden joukossa on kolmisensataa jihadistia. Voi pitää paikkansa. Nämä siis jo maassa olleiden kolmensadan lisäksi. Toki arviot heittänevät ja todennäiköisesti ne ovat liian pieniä sillä kukaanhan ei loppujen lopuksi faktisesti tiedä kaikkien Suomeen tulleiden "syyrialaisten" henkilöllisyyksiä.
Onko muuten ihme että SUPO siirtyy ensi vuonna sisäministeriön suoraan valvontaan kun edes tällaisia tiedotustilaisuuksia pitävät? Live-tiedotustilaisuudessa paistoi myös läpi tuo "mediamme" lievä biasoituminen. Kannattaa seurata mikä nostetaan taas mediassa ja somessa suurimmaksi Suomea uhkaavaksi jutskaksi...
"Ihmeaseemme ajavat vihollisen Pankowista", "Tuotantotavoitteet on ylitetty kuusituhattakertaisesti" ja "Massatuhoaseet ovat siellä". Unohtamatta "Markkaa ei devalvoida", "Ainoastaan K-P Kyrö oli tietoinen" plus "Euroopan suurin autokauppa luo Hämeenlinnaan satoja työpaikkoja".
Tästä sitten vähän lisää: https://fi.wikiquote.org/wiki/Joseph_Goebbels
Sanokaa vaan tinapipoksi.
Tämän mä vaan jätän tähän: http://suomenkuvalehti.fi/jutut/kotimaa/muistatko-nain-kouluissa-juhlittiin-yya-sopimusta-vuonna-1973-ystavyyden-asialla/
Sitten linkki Yleisradion eilen julkaisemaan "uutiseen".
Joo-o. Ihan tyylipuhtaan propagandan käyttöhän siinä myönnetään.
Vielä tarkemmin analysoitaessa voidaan huomata, että siinä kerrotaan valtion sisäisestä turvallisuudesta vastaavan ministeriön masinoineen propagandakampanjan, jolla kansalaisia tuuditetaan väärään turvallisuuden tunteeseen. Propagandan sisältö on (ollut) ongelmien vähättely, todellisen informaation pimittäminen sekä "toisinajattelijoiden"/liian tiedonjanoisten kansalaisten leimaaminen. Tämän voi nyt sanoa suoraan koska tänään:
http://www.poliisi.fi/instancedata/prime_product_julkaisu/intermin/embeds/poliisiwwwstructure/40821_20151103_Lehdistotiedote_terrorismin_uhka-arvio.pdf?fde63d583ee4d288
http://www.poliisi.fi/instancedata/prime_product_julkaisu/intermin/embeds/poliisiwwwstructure/40822_20151103_Lehdistotiedote_tp-hakijat_ja_kansallinen_turvallisuus.pdf?584940583ee4d288
SUPO:n arvioiden mukaan "nyt" maahantulleiden joukossa on kolmisensataa jihadistia. Voi pitää paikkansa. Nämä siis jo maassa olleiden kolmensadan lisäksi. Toki arviot heittänevät ja todennäiköisesti ne ovat liian pieniä sillä kukaanhan ei loppujen lopuksi faktisesti tiedä kaikkien Suomeen tulleiden "syyrialaisten" henkilöllisyyksiä.
Onko muuten ihme että SUPO siirtyy ensi vuonna sisäministeriön suoraan valvontaan kun edes tällaisia tiedotustilaisuuksia pitävät? Live-tiedotustilaisuudessa paistoi myös läpi tuo "mediamme" lievä biasoituminen. Kannattaa seurata mikä nostetaan taas mediassa ja somessa suurimmaksi Suomea uhkaavaksi jutskaksi...
"Ihmeaseemme ajavat vihollisen Pankowista", "Tuotantotavoitteet on ylitetty kuusituhattakertaisesti" ja "Massatuhoaseet ovat siellä". Unohtamatta "Markkaa ei devalvoida", "Ainoastaan K-P Kyrö oli tietoinen" plus "Euroopan suurin autokauppa luo Hämeenlinnaan satoja työpaikkoja".
Tästä sitten vähän lisää: https://fi.wikiquote.org/wiki/Joseph_Goebbels
Sanokaa vaan tinapipoksi.
Tämän mä vaan jätän tähän: http://suomenkuvalehti.fi/jutut/kotimaa/muistatko-nain-kouluissa-juhlittiin-yya-sopimusta-vuonna-1973-ystavyyden-asialla/
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)