https://rapo.vuodatus.net/lue/2007/06/mitas-tahan-nyt-sitten-sanoisi
Siita on koko lailla nailla hetkilla kymmenen vuotta kun etiopialaisen lentimen renkaat nappasivat kiinni Kamuzu International Airportin ei-niin-priimakuntoiseen asfalttiin.
Onhan siina reissua ollut. Paljon on tanne tullut kerrottua, paljon on jaanyt kertomattakin. Joskus on turhauttanut enemman, joskus vahemman. Joskus on ollut hienoa, toisinaan tosi hienoa.
Enhan ma vielakaan voi sanoa tietavani Ita-Afrikasta kuin ihan pienen pintaraapaisun verran. Tuo pintaraapaisu on kertonut seuraavaa: Valtavasti potentiaalia, ihan holtittomat uhkakuvat. Vaeston kasvu, siita seuraava demografinen pullistuma yhdistettyna menneessa maailmassa elaviin johtaviin kleptokratioihin ei lupaa kovin valoisaa tulevaisuutta. Toivo lepaa viela ohuehkossa koulutetussa keskiluokassa. Ja koulutuksessa yleensa. Seka siina, etta osaava tyovoima ei pakenisi mantereelta. Chicagossa on enemman etiopialaisia laakareita kuin Etiopiassa.
Nkosi Sikelel' iAfrika.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti