Piti kertoa Eritrean koulutusjärjestemästä. Kävin, tai siis itse asiassa vaadin, päästä katsomaan farssia. On niin paljon materiaalia ja niin vähän väitöskirjoja. Mutta jos väitöskirja=ei luokanopettajuus. Ja siellä mä parhaimmillani olen.
Anyways. Tänään.
Sitten join pöydän alle 21-vuotta maassa olleen venäläisen astrofyysikon (no en juonut, hänen eritrealainen vaimonsa otti hänet luotani ja kotiinhan sitä pitää miehen lähteä) ja ihan oikein. Sitä paitsi yhteensä kuusi grammia me ehkä otettiin. Puheiden vuoksi Jevgeni, vuosimallia -59, kotiin vietiin. Hän on jo tämän nähnyt. Kivennavalla tai jalkasin. Beatlesia love you yeah yeah yeah laulettiin. Ruumiinsa on kahlittu, sielunsa on vapaa.
Kaikki kunnia sosialistiselle aivokirurgialle.
Vaikeus tarinan aloittamiseen on siinä että "mistä tästä absurdiuden pallosta roikkuvasta langanpätkästä ottais kiinni ja kertoisi".
Vihapuhe or not?
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti