Pienen pieni veturi

Kaytiinpa eilen junamatkalla Juhani Ahon tyyliin. En voi siis enaa sanoa "Ma en oo koskaan"- pelissa etten olisi suhannut hoyryjunalla.

30 kilsaa kolkuteltiin kohti Massawaa. Siella juotettiin veturi ja tultiin takaisin. Kaikkea jannaa nahtiin, kuten nyt vaikka tuo kisko-Zilttoni. Derkku- kamaa nakyi olevan, paatellen tuosta anarkiaan yllyttaneesta ovitekstistaan. Veturimiehet jaksoivat heiluttaa ja syoda mun pikkupitsankin. Meinasin nimittain etta olisin lammittanyt sen konehuoneessa. Pojat ymmarsivat asiani toisin ja pistelivat eineksen tuulensuojaan. No, tarpeeseen se meni. Sen verran hikista hommaa 1938 valmistuneen italialaisen rautahevoisen kuljettaminen on.

Arki koitti taas tanaan. Vein likat kouluun ja tallasin torille. Oli vissiin bensa tarjouksessa Totalilla kun oli noin paljon autoja jonossa. Tietyomaalla oli myos taysi tohina paalla, samoin kuin kaupungin viheralueista huoltapitavalla asujaimistolla

Kodin Jarviselta moro

"Tanaan, eilen ja oikeastaan koko perkeleen viikon valmistamme ruokaa mikroaaltouunissa. Monihan on tottunut kayttamaan mikroa vain sen ylipaivatyn ruispalan sulattamiseen tai pikkusotilaiden hiroshimointiin. Enaa ei tarvitse kuitenkaan tyytya vain naihin, sinansa kylla asiallisiin suoritteisiin.

Mikrossa valmistuvat mukavasti maukkaat vuohen ribsit ja muut muhennokset. Munakkaat ja risottot hoituvat kaden kaanteessa, samoin kuin aamupuurot, kahvit ja tarvittaessa myos tiskiveden lammitys. Entapa kelpaisiko tonnikala-tomaatti taytteinen uuniperuna? Maistuis varmaan sullekin?

Tule siis rohkeasti pois sielta nuhjuisesta fuusioruoan ajasta ja astu kaikkien rakastamaan kasarikyokkiin. Kukaties kuppimutakakku valloittaa sinutkin ja saat elamallesi uuden suunnan.

Pienena miinuksena voidaan toki mainita mikroaaltouunin riippuvuus sahkon saannista mutta hei! Eihan Matrixkaan saanut olla taydellinen!"

Vttu kun olis kaasupullo

Casa

Talo ja vahan muuta. Huonekorkeus 340, kylla huomaa etta italialainen on aikanaan rakentanut kaupungin ikaankuin "tassa naette, fasismi toimii"- ajatuksella. Kuudessa vuodessa, siis noin paapiirteissaan. Toi Auschwitz in kylppari nyt on mita on, samoin kuin keittion mintunvihreys. Kai sen kestaa.

Korkean paikan leirilla notebook copy-paste aiheuttaa tuskaa

Viikko takana hotellissa. Tai oikeastaan onhan tata jo rapia harrastettu kun kamppa lahti alta Kampalassa keskiviikkona. Siella oli tosin kaytossa liikennointivalineita ja muutenkin tutut seudut joten en oikeastaan laske mokomaa.

Eipa silla etta taalla nyt autoa tai mopoa niin olisi kaivannutkaan, viela. Asmaran keskusta on aika pieni ja kaikki on kavelymatkan paassa. Koulullekin lompsottelussa menee nelivuotiaan kanssa cooperin verran. Talolta, jonne siis muutetaan nailla nakymin perjantaina, menee sama aika. Silloin tuo kulkuneuvottomuus saattaa ruveta puraisemaan kun taytyy raijata kaiken maailman vetta ja elintarviketta mestoille. Onhan meinaan niin, etta 2,5 kilsaa merenpinnasta vaatii ainakin meikalaiselta pienta veroaan. Aika hyvin sita on tahan mennessa kuitenkin jalka noussut. Ei ole ollut kylla puhettakaan etta mitaan urheilullisliikunnallista aktiviteettia olisin edes harkinnut. Hiljaa hyva tulee.

Identiteettikorttia odotellessa mennaan myos. Tuolla id- kortilla voi sitten ruveta jaagaamaan paikallista ajokorttia yms.

Likat tosiaan aloittivat koulun eilen ja U:n kohdalla epailykseni akateemisesta iisiydesta taitavat pitaa paikkansa. Jenkki- curriculumin mukaan menevat ja se meinasi U:n sijoittumista tokalle luokalle, ikansa mukaan. Eihan siina mitaan sinansa mutta kun opettajansa tuli E:ta hakiessani toteamaan kun olleen oikeassa viime viikon pikku briiffissani:"Joo, se on tise asiassa se olisi yksin luokan top- ryhma mutta ei sita oikein voi, vaSuomesta.

uutena laittaa yksin tekemaan juttuja." U. itse sanoi vievansa tanaan kouluun oman kirjansa koska luokassa olevat opukset ovat "Ambrosolin ykkosluokan juttuja". Kirjastontatikin oli pakottanut ottamaan jotain " Green eggs and ham"- tyylista (I'm Sam I am, loistava teos) eika Lemony Snicketsia saanutkaan. Matikassa oli vedelty  kaksinumeroisia yhteenlaskuja eika kerto/jakolaskusta ollut tietoakaan. U. itse haluaisi olla ikatoveriensa kanssa mutta kylla sillekin eilen vahan valkeni etta tylsaksi voipi ensi vuosi kolmosella kayda jos sen kertaa. Korostan viela etta yhtaan en ole likkaa himassa naissa asioissa prepannut, normaalien pelien yms. lisaksi siis.

Tavattiin koululla myos Eritrean pitkaikaisin expat. Venalainen yliopiston matikan (?) ex-proffa. Oli tullut 21 vuotta sitten tanne yliopistoon opettamaan ja sitten yliopisto oli mennyt kiinni. Nyt se on koululla matikanopena. Sanoi etta mikas taalla, varsinkin nyt kun oli taas tullut vettakin talon putkiin, kahden viikon tauon jalkeen. On ollut vahan kuivaa naes. Meidan talossa, kuten monessa muussakin toki, on naita tilanteita varten holjan kokoiset maanalaiset vesisailiot jotka pitavat poppoon pesuvedessa toivottavasti pitkaan.

Injeraa ja shiroa on syoty vasta kahdesti. Torilla kaytiin pallistelemassa lauantaina. Siella naytti rahalla saavan ihan mukavasti perus- pottua ja muuta normiruokaa. Erikoisemmat suomalaisherkut kuten Koskenlaskijat sun muut taytyy sitten tuoda taas Suomesta


Hirmu paljon ihmiset kehuvat Massawan snorklausmahdollisuuksia. Ne saattavat kylla jaada meilta syyspuolelle koska termostaatti on niilla seuduilla saadettyna jo aika auki. Ilmankosteus oli viime viikolla ollut 98%.

Paljonhan sita on mutta opittavaa taas edessa mutta kuten sanottu, so far so good. Ihmiset ovat edelleen ystavallisia, kaupunki on edelleen kuin italialainen pikkukaupunki jne. Aijat istuvat tee- tai kahvikuppostensa aaressa kahviloissa ja puhuvat tarinoitaan bisneksista ja rintamaltakin. Espresso on hyvaa (vaikka valilla ainakin taalla hotellilla sen tuli kestaa) ja Asmara Zibib on valilla siihen kylkeen kelpo anisette.

Jatkamme harjoituksia

Eritrea

No niin. Asmarassa ollaan. Aika atmosfaarin muutoshan tassa saatiin aikaiseksi kun Dubaista tanne lennahdettiin. Taloja kaytiin eilen katsomassa ja yksi sitten valittiinkin, se koulua lahin. Koulullakin kaytiin ja hetken naytti jo silta, etta likoilla olisi ollut tanaan eka koulupaivansa. No, se meni nyt forbi koska rehtori on luokkansa kanssa kolmen paivan reissulla Massawassa.

Valiaikainen kamppakin valittiin koska kuka sita nyt paljaalla maalla eikun siis hotellissa loputtomasti. Tho kampan valinta oli lopulta kahden hevosen kisa. Paikallisen talouden moniottelija- "Rolle" naytti kamppia ja voi poijjaat: Oli siina hilkulla ettei valittu American- housea. Oli meinaan huonetta ja tilaa aitoon jenkkityyliin. Mahdollisten vieraiden silmat olisivat takuuvarmasti lentaneet teevadin kokoisiksi. No, kaikkea ei voi saada. Otettiin sitten tosiaan enemman "meidan" nakoinen lukaali. Se on kylla kanssa viehattava.

Mita tasta sanoisi muuta? Pieni italialainen kaupunki? Melkolailla kaikkea saa muttat hinnatkovat. Tyyliin litra Smirnoffia sata taalaa, virallisella kurssilla. sKuplavolkkarin saisi 13 000 joten jatamme valiin vaikka mieli tekisi. Tanner ovat jaaneet he, joilla on j ovat oyhteytta itsenaisyyden tappelemiseen. Osuman saaneita nakee jonkun verran. Joukkuelajeja harrastaneena aistittavissa on hyvahenkisen pukuhuoneen tunnelmaa, vaikka vahan tappioita onkin kasaantunut. Naiden joukkuehenki on tosin taottu joillain ihan muilla areenketterampia.jaahalleissa. Jokainen vahankin vanhempi ihminen on ollut "siella jossain" eli taalla on aika turha mitaan taistelukertomuksia Panssarikoulun jakoavainvarastosta ruveta kertoilemaan. Pistaahan se miettimaan asioita joo. Seka vakisinkin arvostamaan.

Muutamia kasi ojossa tulleita on tavattu mutta 97% ajasta ollaan saatu kulkea taysin rauhassa, aasi- ja hevoskarryja bongaillen. Plus tietysti pompannappeja, satakakslaiskoja ja 124-Hiivatteja. Noita on puolet, toinen puoli on uudempaa tai uuttakin japanialaista. Plus tietty polkupyoria.

Mulla on semmoinen kutina etta kaikesta huolimatta taa on Kampalaa parempi kaupunki.

P.S. Ihmiset on ketterampia taalla. Eivat niin exposed mutta ketterampia