Ei se ole helppo tulla kotio normaalistikaan.
Covidin aikaan... no, niin.
Jos en riitä niin en riitä. Mitä sitä rimpuilemaan. Ellei toisin todisteta.
The road goes on and on... Jatkoa Minunkin Afrikkani-blogille (rapo.vuodatus.net). Kampala jäi taakse, uusia asioita ihmetellään nyt Eritreassa.
Ei se ole helppo tulla kotio normaalistikaan.
Covidin aikaan... no, niin.
Jos en riitä niin en riitä. Mitä sitä rimpuilemaan. Ellei toisin todisteta.
En minä ole Teitä kultapienet unohtanut. En suinkaan.
Huoh. Niin monta tarinaa mutta niitä ei voi kertoa koska niissä ei tanssita, tanssita tai tanssita. Tai voihan ne kertoa mutta nyt sen tarinan kertominen ei kertoisi oikeudenmukaisesti tarinan kaikkia osasia. Joita riittäisi ihan vitusti.
No anyways, näyttäisi olevan piakkoin out of Africa tämä huusholli, ainakin hetkeksi.
Vonnegutilla oli se hahmo, Jack jotakin, joka peililasien takana ajatteli: "Ja minua nauratti helvetisti."
En uskalla tässä ilmapiirissä edes aloittaa ihan tosi-kertomusta Afrikasta.
Tällä retrospektin tarkkuudella about noin. Jos/kun tarkemmin sanon niin joku vegaani-jengi tulee ja potkii oven sisään.
Hau hau.