sunnuntai 28. helmikuuta 2016

Aluevaltausta tekemässä

Eli opettajankoulutusta/observointia/jne Adjumanin districtissä sitten seuraavat kolme viikkoa.

Keikka lähti eilen oikein messevästi liikkeelle kun sovin kuskin kanssa tämän päivän lähtöajasta. Auto kera kuljettajan on hoidettu työnantajan/asiakkaani puolesta.

Mun pitää ilmeisesti vaihtaa puhelimeni numerointijärjestelmää tai sitten opetella uusi tapa kirjata ihmisten nummeroita sinne. Kas kun kävi sitten sillä lailla, että koska kuskini nimi on Ali, näpyttelin hänen numeronsa nimelle Ali Kuski. Tarkastamatta asiaa sen enempää. Ja hupskeikkaa vaan, mullahan oli siellä jo jostain syystä sama nimi samalle ammatille. Enkä minä sitä huomannut.

Niinpä aamulla rimpautin Ali Kuskille ja jätkä lupasi tulla meille selvitämään asioita. Kun hänellä on jo 10. päivä toinen keikka joten "en mä millään voi Adjumanissa olla koko tuota aikaa." Jaa? Miten niin et voi, suthan on palkattu. Ajattelin, en onneksi sanonut ääneen.

Kundi tuli meille Land Cruiserilla ja se rupesi tivaamaan sitten että paljonko se päivän liksa on? No mitä helvettiä? Sehän on sovittu jo... Siinä sitten soiteltiin mun "pomollekin" ja oltiin H-moilasina. Kunnes...........raksuttaa....... katson puhelinta........... Ei jumalauta.......... Kaksi Alia. Haen muistiinpanot sisältä talosta ja kysyn "Onks tämä sun numerosi?"

Ei ollut niin. Sitten jo nauratti ihan kaikkia. Annoin kundille reilut lounasrahat vaivanpalkaksi ja se sanoi että jos vaan tarvitsen vuokra-autoa niin hän kyllä tulee. Sitä me ei saatu selville että mistä mä sen numeron olin saanut.

Oikean Alin kanssa saatiin sitten hommat pakettiin helpommin ja täällä ollaan. Kuumassa pätsissä. Matka meni "Mielensäpahoittajaa" lukiessa ja vuohineitsyyttä menettäessä.

Tuli nosturiauto vastaan kun vuohiemo lähti arviolta kolmiviikkoisen vasansa kanssa ylittämään tietä meidän puolelta. Ne huomasivat nosturin ja kääntyivät takaisin, emovuohi edellä. Pikkukili oli jo poissa tieltä kun se jotenkin hätääntyi meidän Lantikkaa, kääntyi takaisin baanalle ja suoraan meidän apukuskin puoleisen eturenkaan alle. Krunts, tömps ja se oli siinä. Kyllä Ali jarrutteli ennen sitä kaksikkoa mutta minkä tuolle teki kun se nosturi oli juuri meidän kohdalla vihollisen kaistalla. Jatkettiin matkaa.

Katselin sen jälkeen noita maantienvarsia ja totesin, että ei nuo pienimmät siellä kävelevät täkäläiset juuri sitä vuohta isompia ole.

En muuten aio sitten kertoa itse duunistani mitään.

torstai 25. helmikuuta 2016

Sipuliverkko

Tuo jo Malawista tuttu ruokatarvikkeiden kuljetus- ja varastointi metodi otetaan käyttöön änyytee nyt. Samoin kuin kaikenmaailman proxyileminen puhelimella. Semmoiset näköjään ovat ajat tässä maassa.

Toki tuossa kaduilla ajellessani näin taas upeita gomeseja eli täkäläisiä naisten "perinneasuja", jotka itseasiassa ovat paikallisia modauksia kolonia-ajan länsimaalaisten naisten iltapuvuista. Eilen illalla kuului myös mukavan rytmikästä rummuttelua Muyengan puolelta. Janiinedelleen.

Uliuliuliuliuliuli.


keskiviikko 24. helmikuuta 2016

Paikallisvaalit

Tultiin aamuyöstä takaisin Kampalaan.

Blääh. Olotilaani voisi myös kuvailla sanoin "Missä mä oon/Kuka mä oon?" Ja kyllähän nyt talveen tutustumisesta pitää myös jonkin sortin kröhäkin saada mukana tuotua.

Hiivatti. Meni taas valittamiseksi, heti alusta. No. Koitetaan jatkaa:

Turkkilainen lentoyhtiö meni ja siirsi Istanbul-Entebbe lentoaan viime viikolla 45 minuuttia eteenpäin (jotta Kigalissa pystyi käyttämään odotteluun 45 minuuttia pidempään). Kyllähän he asiasta lippujen oston jälkeen informoivat, ei siinä mitään. Se siis siitä näppärästä puolentoista tunnin koneenvaihdosta Konstantinopolissa. Joka siis on tähän mennessä toiminut kuin Buickin vessa. Oletettiin vähän tyhmästi toki, että tällaisessa melkolailla viime tingan aikataulumuutoksesta lentoyhtiölläkin olisi sitten jonkin sortin vastuunsa asioista. Toisilla lentoyhtiöillä semmoinen vastuu onkin automaationa. Turkkilainen, tai oikeastaan heidän Helsingin tiskinsä sanoi "ei".

Minä vaan kysyn että jos asiakkaalle myydään liput ja sitten asiakkaasta riippumatta elikkäs lentoyhtiöstä johtuen asiakas ei ehdi jatkolennolleen niin... Hieman oli asiakaspalvelus eikun ihan hyvin meni. En besserwisseröi. Tai vertaa niihin kaikkiin muihin lentoyhtiön vuoksi myöhästymisiin joita tässä on vuosien aikana koettu.

Summa summarum, meinasimme jäädä maanantaina Hava Yollarin vuoksi sitten Helsinkiin. No, onneksi neuvottelujen tuloksena eli sen faktan toteamisen jälkeen että meillä ei ollut enää talvivaatteita koska ne matkasivat jo takaisin Hamptoniin päästivät Suomi-kebabit meidät sentään Istanbuliin. Oltiin päivä siellä which was nice kun näin turistien offseasonina majoituskin on halpaa. Tultiin kotiin tuossa puoli viiden aikaan aamulla. Vaimo-parka joutui siitä sitten vielä melko suoraan duuniin eli työnjako koneessa oli rouva nukkuu ja minä laitoin kohtalon samballe vuoronperään Frozenit tai My little Ponyt screenille. Jne.

Otsikkoon:

Täällä on kansallinen vapaapäivä koska tänään valitaan pikkuviskaalit. Kampalan pormestarin tonttihan noista se kaikkein merkittävin on ja muutenkin sitä luulisi, että paikallisvaalit kiinnostaisivat. Paikallishallintohan se tavallista ihmistä lähimpänä kuitenkin on.

Mitenkähän tämän muuten voi kirjoittaa ilman että se herättää taas jossakussa negatiivisia tunteita? "Aurinkoisessa vaalisäässä ei ollut moittimista kun Ugandan demokratia otti uusia askeleita kohti sanoinkuvaamatonta kehitystä." Meniskö noin? Katsokaas kun ihan oikeasti tuo päätöksenteko prosessi ja sen sujuminen vaikuttaa sillä lailla reaalimailmassa aika paljon siihen minkälainen tämä maa on/minkälaiseksi se muuttuu. Pätee ihan koko mantereeseenkin. Mutta tottahan kaukaa näkee varmasti paremmin analysoida. Uliuliuliuliuliuliuliuli.

Kävin pakollisilla ruokahankinnoilla, ohittaen mopolla pari äänestyspaikkaa. Lännenelokuvista tutut pyörivä heinäpallot vaan puuttuivat niistä skeneistä. Äänestämässä oli ei ketään. Ja miksi olisikaan koska EC eli keskusvaalilautakunta/puolue kuitenkin päättää vaalien tuloksen? Meidän työväki nauroi että ei paljon haittaa vaikka vapaapäivä (ollaan yleensä annettu jok'ikinen kansallinen vapaa lupaa) meneekin, varsinkin kun justiinsa viikko oli palkallista pekkasta.

Besigye on muuten edelleen pahnoilla, tuntemattomassa paikassa. Hänellä olisi lakien mukaan kymmenen päivää aikaa valittaa vaalien tuloksesta mutta sitä on vaikea tehdä jos "ei ole kenttää". Se muuten taitaa olla tällä kertaa niin, että Besigye toden totta saattoi jopa voittaa vaalit. Ainakin pirun liki meni. Kaikesta huolimatta. Seuraava Musevenin peliliike tulee olemaan presidenti enimmäis iän nosto. Vaikka eihän hän tuota ehtoa ole enää moneen vuoteen täyttänyt muutenkaan.

Eli kommentoikaa vaan. Niitä on ihan mukava lukea. Toki kommentoinnissa voivat sitten oman elämänsä Arto Tukiot itsekin muistaa, että sitä saa kyllä joo tulla kertomaan tänne niiden varaluistimien varaluistimien tarinaa. Perusteluitakin olisi tietysti mukava kuulla noille jutuille mutta toisaalta hei: Eihän sitä kannata tylsien faktojen antaa pilata hyviä mielikuvia.

perjantai 19. helmikuuta 2016

Jännän äärellä Suomessa eli Kiitos Aino Annikki

Ollaan taas tehty vaikka mitä. Mukaanlukien saateltu tänään haudan lepoon yksi Mummuni. En kerro nyt siitä muuta kuin sen, että khhyyyllähän se viimeinen kuva arkusta haudan pohjalla taas jonkun aikaa mielessä pysyy. Hyvää yötä.

Ugandassa kansa on oppinut käyttämään proxy-palvelimia. Hallitus kun vetäisi koko somen down eilen ja tänäänkin on tökkinyt. Kas kun niitä valmiiksi täytettyjä vaaliuurnia on taas esiintynyt. Besigyetä ei ole virallisten tahojen mukaan pidätetty vaan hänet on eilen "saatettu kiertotietä kotiinsa" ja tänään "liikkumisensa on tehty epämukavaksi". Minibussikuskit ja noiden "taxien" rahastajat viittaavat nykyään herran asuinalueeseen sanoilla "State House". Mikä kertoneekin sitten vaalien tuloksesta ainakin väkirikkaimmissa Kampalan ja Wakison piirikunnan alueilta. Noissa paikoissa äänestämään päässeiden osalta tulos on ollut M7 1/3 ja Besigye suurinpiirtein loput.

Siis jos on päästy äänestämään. Jostain jännästä syystä hallituksen tukialueille 700km Kampalasta äänestyslipukkeet saapuivat ajallaan ja äänestämään päästiin eilen aamulla klo. 7 eteenpäin. Vaali"huoneistojen" piti sulkeutua klo 16:00, mutta esim. Muyengassa, kolmen kilometrin päässä kansallisen vaalikomission päämajasta, ei eilen oltu edes aloitettu eilen kolmelta iltapäivällä. Oli ollut "logistisia ongelmia". Tyhjillä kaduilla. Ugandalaisten kunniaksi pitää nyt sanoa, että vaikka ihmiset olivat jonottaneet turhaan paikoin 8-9 tuntia, ei isompia rettelöitä ole (vielä) syntynyt. Äänestystä jatkettiin tänään noilla alueilla, kokolailla samoin tuloksin että antaas kattoo nyt. Tänään on meinaan kuulunut jo vähän erilaisiakin äänenpainoja. Toivotaan, toivotaan. Armeija ja poliisi ovat kaduilla ja kaksi opposition kannattajaa on saatu hengiltä.

Ne tulokset, joita on saatu, eivät käy yksiin exit poll/someen vuodettujen äänimäärien kanssa. Ei millään mittarilla. Some on some mutta jos viestit ovat tuhannelta ihmiseltä niin. Pienenä yksityiskohtana pitää vielä mainita, että ääntenlaskenta alkoi/tuloksia rupesi tulemaan puolisentoista tuntia ENNEN äänestysajan umpeutumista.

Hyvin ne vetää.

On Luojan lykky että lähdettiin sitten koko porukka tälle reissulle. Olisin meinaan kohtalaisen hermorauniona jos ruokakunnasta kukaan olisi nyt tuolla. Mummuni oli huolehtivainen ihminen ja vielä viimeisen hengenvedon ajoituksellaankin hän varmisti että "meikäläisillä" on asiat hyvin.

Harmillista kun joutuu niin usein politiikan saralla toteamaan olleensa oikeassa.

perjantai 12. helmikuuta 2016

Uhriutuja

Voi hyvää päivää taas.

Käveltiin aamulla likkojen kanssa koululle. Koulun edestä menee tie. Niinhän koulujen edessä yleensä menee.

Tämä tie on aika kapea ja siihen yhtyy opinahjon kohdalla T-risteyksenä toinen kapea baana. Se on se, jota me aina kävelemme.

Nythän on niin että aamuisin koulun edessä on liikennettä runsaasti. Niinpä koko sen ajan, jonka olemme olleet ko. kognitiotehtaan vaikutuspiirissä vanhemmille on teroitettu liikennevirran olevan rationaalisinta/sujuvinta jos kaikki ajavat ns. "pitkän lenkin kautta" ja pudottavat sitten lapsensa suoraan koulun pääsisäänkäynnin eteen. Henkilökunta ohjaa siitä sitten lapset sisään. Kas kun se tie on kaiken lisäksi kaksisuuntainen. Että ei niinkuin ajettaisi kuitenkaan ainakaan vanhempien toimesta sitä tukkoon kummastakin suunnasta. Jos vanhemmat haluavat tulla koululle, olisi suotavaa parkkeerata auto hieman kauemmaksi. Tilaa siellä on kyllä.

Ei mene jakeluun.

No. Olimme eukkojen kanssa tuossa T-risteyksessä kun meidät ohitti ja väliimme (kyllä, se auto tuli U:n ja minun kera e:n väliin) parkkeerasi intialaisen frouvashenkilön kiesi. Jouduimme e:n kanssa kiertämään auton kadun puolelta, jolloin varmemmaksi vakuudeksi tämä nainen sulki reittimme vielä avaamalla auton oven. Ei vaan voinut odottaa edes sitä sekuntia. Annoin palautteeksi "Et sä mitenkään voisi tehdä tätä lasten kanssa kävelyä vielä vaikeammaksi? Miten on mahdollista että te ette vaan voi ajaa tuolta mistä kaikki muutkin?"

He hee. Se akka vetäisi herneen nenuun. Parasta asiassa oli, että se kysyi multa "Miksi sä et sano kenellekään muulle niiden ajamisesta?" Hän sanoi tämän sillä lailla "olet rasisti"-meiningillä.

Rupesin nauramaan. Sitten sain sanottua että "Näeksä kenenkään muun parkkeeranneen tähän risteykseen ja kiilanneen meitä siten että saadaan nyt stepata tässä tiellä maastureiden seassa? Aivan niin, mä sanoin sulle asiasta ihan siksi että sä olet ainoa joka tötöili. Deal with it."

Muijalla raksutti ilmeisesti hetken aikaa ja se taisi tajuta jotain. Meinaan koulun sisällä se luimisteli tavalla, josta näki että taisi vähän hävettää.

Inkkarimammat. Jeden Tag so schnell.

tiistai 9. helmikuuta 2016

This parrot has ceased to exist

Tai voisihan sitä kai Timo Rautiaisen "Lintu"-biisinkin laittaa. Mutta kun se nyt ei sopisi sitten yhtään.

Tuli äkillinen Suomen reissu eteen kun Mummu siirtyi pois tästä ulottuvuudesta perjantaina. Norovirus. Koiviston Manu voitti sitten lopulta Mummun, olivat meinaan samana päivänä syntyneet. Valmistajalleen pitää nostaa hattua koska aika tasalaatuista kamaa on saanut aikaan. Mummun vajaata paria vuotta vanhempi isosisko kun meinaan meni alle vuosi sitten. 

Geenipoolissani siis edes vähän ynnääkin.

Täällä ei mitään. Paitsi että M7 pidätti tuossa joku aika sitten entisen sisäisen tiedustelunsa kenraalin. Setä-kenraali oli ensin vähän maanpaossa, tuli tänne ja rupesi sitten ryppyilemään. Kerroin tästä jannusta joskus taannoin jossain tekstissäni. Se stoori oli about siitä kuinka tämä Sejusa oli kertonut varastaneensa monet vaalit toveri Yowerille. M7 päätti siis laittaa jannun kaappiin varoiksi, pari viikkoa ennen vaaleja. Jotka siis jäävät nyt väliin ainakin osalta meidän porukasta koska hautajaiset. Ei vaan ole taka-aita vielä valmis ja jnejnejne. Kattellaan Suomeen matkustavaa kokoonpanoa.

Itse olen yhden allekirjoituksen päässä konsultiksi ryhtymisestä eli kuten jo aiemmin on kerrottu, Adjumani here I come tämän kuun lopussa. Jos vaalit menevät bueno ja koulut siis aukeavat.

Eli tervepä terve ynnä heipä hei. Noin meidän Mummu aina sanoi puhelimessa.

maanantai 1. helmikuuta 2016

Lisäisin vielä edelliseen siitä tyhmentävästä vedestä

Helevetin kuustoista. Luulin pe että selvittiin vain säihkähdyksellä.

Perjantaina Kohtalon Lapsi oli taas saanut päähänsä leikkiä vähän mopon päällä. Olen asiasta useasti niin hänelle kuin lastenhoitajallemmekin maininnut, tyyliin "Toi nyt ei ole kaikkein järkevintä touhua, tule pois/älä päästä sitä sinne".

Rymähdys ja mäjähdys kävi pe. Onneksi ei kolahtanut kolmevuotiaan niskaan kuitenkaan. Olin aika mielissäni asiasta ja kumpikin parivaljakosta sai kuulla kunniansa. Oikein kunnolla. Kun meidän nannyn "ongelmana" on vähän se, että se ei tykkää kieltää noita tatinkaatajia ja joskus ei kyllä olisi oikein muuta vaihtoehtoa...

Lauantaina lähdettiin sitten mopolla U:n kanssa osteskelemaan synttärilahjoja kavereilleen (Pajero on jarrupala- & vetoakselin suojagummi- & yleisrempassa) kun huomasin että hip hurraa, etujarrun kahvahan siellä on poikki. No, mentiin varovaisesti ja saatiin Barbeja. 

Tänään vietinkin sitten pärskien laatuaikaa mopokorjaamolla.

P.S. Aita siirtyi lauantaina oikealle paikalleen.

Juu niin: Se oli NRM:n pääsihteeri Justine Kasule Lumumba sanonut sillä viisiin, että kaikki immeiset, jotka protestoivat tulevien vaalien tuloksia kaduilla tahi aiheuttavat minkään sortin kaaosta tullaan ampumaan hallituksen toimesta. Koiranleuathan sitten heti kyselivät tämän tiimoilta jotta mitäs jos NRM häviää vaalit vaikkapa Besigyen FCD:lle niin saakos uusi hallitus sitten ampua tulosta mahtollisesti protestoivat NRM:läiset? Tähän ei ole vielä vastausta saatu.