torstai 14. kesäkuuta 2018

Tänään mennään Luznikilla

Kisat siis alkavat. Sohva on imuroitu & muutenkin siistitty. Vaihtoehtoisena istuimena jumppapallo. Gumminauhat pikku matsin aikaista jumppailua varten saatavilla (salin ja altaan jäsenyys menee huomenna säppiin eikä ole nyt järkeä uusia koska viikon päästä lähdetään likkojen kanssa kohti pohjoista).

Niinpä tänään onkin täysin johdonmukaista kirjoittaa vähän eritrealaisesta musiikista.

Ihan alkuun pitää sanoa että mitään eritrealaista musiikkia ei ole oikein edes olemassa. Noin traditionaalisesti täällä on soiteltu ihan sitä samaa kuin mitä Etiopiassa/tällä alueella muutenkin. Nuoren valtion vaan piti sitten saada tällekin saralle jotain omaa. Vahvistamattoman tarinan mukaan eritrealaiseksi musiikiksi valikoitui aikoinaan presidentin päätöksellä tämä nykyinen kilkuttelu.

Du-dum du-dum du-dum. Takapotkulla mennään rytmin osalta. Komppi reggaeehkoa. Falsetissa on suotava laulaa. Näitä biisejä on ihan parasta "tanssia" jonossa isossa ringissä hytkähdellen.

Tyypillinen kokoonpano on basso, kitara ja koskettimet. Hyvä eritrealainen 15 minuuttinen styge saa rytminsä syntikan rumpukoneesta. Aina. Korjaan; 80-lukuisesta rumpukoneesta miinus ihan ne kaikkein pahimmat sähkörumpujen ti-diu ti-diu-fillit. Kyllä niitäkin siellä on. Aina välillä stagelle tuodaan myös krar .

Nämä speksit pätevät tosin vain jos soitetaan livemusaa. Usein ei soiteta ja silloin lauteille nousee yleensä lipsynkkaaja. Eritrealaiset rakastavat nauhan päälle suun aukomista. Mitä tarkemmin pystyy jäljittelemään alkuperäisen esittäjän maneereita, sitä parempi. Sellaista alakoulun talent shown touhua. Täkäläisessä Idolsissa oli lipsync-esityksiä.

Sitten niistä biiseistä. Referoin löytämääni artikkelia.

Kaikki uudet julkiseen jakeluun tulevat biisit on syytä tarkistaa Informaatioministeriön göbbelseillä. On tapaus, jossa artisti oli meinannut jotta ketään loukkaamattomilla rakkauslauluilla varmaankin saa albumin julki ja keikkaa. Väärin luuli. "Maallamme on tällä hetkellä isoja haasteita, ei ole silloin soveliasta laulaa rakkaudesta."

Toinen viihdyttäjä sai Valtiolliselta Lomien Koordinaatio Komitealta (ihan oikein luitte) "Vuoden albumi"-palkinnon. Lehti eli göbbelsit eli presidentti antoivat palaa: "Komitea saisi hävetä valintaansa koska levyllä ei ole yhtäkään isänmaallista laulua."

Tässä tilanteessa lyriikoista on muodostunut "hieman" erikoisia kaikessa hallinnon ylistämisessään. "Mitä he tarkoittavat että meillä olisi kahleet? Ei meillä ole rautoja käsissämme tai jaloissamme. Kuin kirmaava varsa me juoksemme ympäriinsä." Tämänkin laulun esittäjä on jo häipynyt maasta.

"Adha" nimisessä laulussa ylistetään presidenttiä. Biisin nimi kääntyy "ylettömän iloinen persoona". 

"Iloinen persoona hauskannäköisine (komeasti) kasvoinesi. Sanasi järisyttävät horisonttia. Pysy elossa meidän tähtemme ja auta maatamme saavuttamaan ihmeitä... Sinut on punnittu miehuuden mittarilla. Mahtava on loppumaton rohkeutesi, et koskaan polvistu/nöyrry. Pakotat auringonkin laskeutumaan, saati sitten ihmiset."

Ja sitä rataa. Tämä meininki oli voimassa vuoteen 2016 asti ja sitten sitä vähän kiristettiin. Modernimpia Youtube-artisteja, jotka kiersivät valtion sääntelyä, otettiin koppiin ynnä muuta sellaista.

Laitetaanpas tähän vielä linkki tuohon Adhaan. Kuten huomaatte, on tärkeää kantaa isoja kiviä selässään ja kuvasto noin muutenkin on lainattu jostain jonka luulin jo menneen. Tuon kautta löytyy sitten lisää.

keskiviikko 6. kesäkuuta 2018

Nyt menee mielenkiintoiseksi

Etiopian uusi pääministeri on nyt laittanut tuulemaan. Talouden avaamisen lisäksi herra on nyt valmis tunnustamaan 98-00 soditun Eritrean ja Etiopian tiimoilta tehdyn Algerian rajasopimuksen.

Tilannehan on ollut se, että Etiopian joukot ovat olleet rajalinjan "väärällä" puolella Badmen kaupungissa maiden välisellä rajalla ja sekös on välejä hiertänyt. Badme itsessään on ns. one horse town, jossa on yksi kuivunut kaivo, kiveä ja pölyä. Sillä ei ole mitään merkitystä. Toinen Etiopiaa hiertänyt paikka on ollut Assabin satamakaupunki itäisessä Eritreassa. Assab olisi erinomaisella tontilla kaikkien kannalta (UAE:llahan siellä jo on laivastotukikohtaa vuokrattuna), mutta Etiopia on nyt tehnyt Djiboutin ja Kenian kanssa erinäisiä satamadiilejä joten heille Assabilla ei ole tällä hetkellä julkilausuttua merkitystä.

Etiopian pääministeri Abiy Ahmed voitti tällä liikkeellä 16-vuotta jatkuneen rajakiistan ampumatta laukaustakaan. PR voitto on selviö. Nyt vaan odotellaan Eritrean vastausta, joka tullee olemaan "Mikään ei ole muuttunut. Odotamme kunnes Etiopia  poistuu Badmesta ja sitten voimme harkita neuvotteluja."

Eritrean hallinnolle tämä on shakkimatti. Maa on tällä hetkellä täysin perse auki. Ministeriöissä ministerit pyörittelevät peukaloitaan ja ensimmäistä kertaa avoimesti myöntävät että "rahaa tehdä yhtään mitään ei ole". Esimerkiksi korkeakoulusektorilla kaikki maisteriohjelmmat on ajettu alas ja ulkomaalaiset (lähinnä intialaiset) lehtorit ovat jäämässä ilman jatkosopimuksia. Joka siis tarkoittaa niiden viimeistenkin koulutusohjelmien alasajoa. Hallinnossa toiseksi ylimmällä rappusella (ylin on presidentti) istuvat antavat viestiä, jonka mukaan "iso kala" ei halua enää mitään yhteistyötä lännen/ulkovaltojen kanssa. Paitsi Kiinan, jossa hän itse on ollut aikanaan maolaisena kaaderina. Rahapulasta indikoivat kilometrin mittaiset polttoainejonot, satojen metrien mittaiset kaasupullojonot sekä se, että esim. Asmaran ainoa kansainvälinen koulu menettänee (tai siis raha pitäisi tuoda Eritreaan dollaritilille. Josta se takuuvarmasti tulee katoamaan) jenkeissä sijaitsevan noin 600k taalan  puskurirahastonsa, "koska on eritrealaiselle laitonta omata ulkomainen tili". Tällaista lakia ei tosin ole... Toisin sanoen jälleen yksi sosialistisen diktatuurimallin hedelmä alkaa olla valmis poimittavaksi.

Tuolla "no peace, no war"-tilanteellahan Eritrean hallinto on perustellut 20-vuotta jatkunutta poikkeustilaa, loputtomia ase- ja kansalaispalveluksia, tapettuja kansalais- ja lehdistönvapauksia sekä kaikkea muuta mielivaltaiset pidätykset ja vankileirit-paskaa. Tähän sitten päälle vielä jatkuva vesi- ja sähköpula. Jos Etiopia todella vetäytyy Badmesta, putoaa kaikelta tuolta pohja. Ja se tulee luomaan ennen näkemättömän sisäisen paineen Eritrean hallinnolle. Sillä ei ole varaa höllätä kuria koska silloin kapinan mahdollisuus kasvaa tooodella paljon. Toisaalta piikkilankoja aavikolla tulee olemaan täysin mahdotonta enää perustella Etiopian uhkalla.

Tämä päätös ei toki ole saanut Etiopiankaan puolella varauksetonta kannatusta johtuen siitä, että tuossa 98-00 sodassa vedettiin käytännössä kylmän sodan aikaisilla aseilla ja ensimmäisen maailmansodan taktiikoilla. Tarkoittaen siis sitä, että verta vuosi puolin ja toisin todella paljon. Jos itse olisin Etiopian pääministeri, pitäisin tällä hetkellä kyllä visusti turvallisuudestani huolta. Niin sisäisen kuin ulkoisen tekijän vuoksi.

tiistai 29. toukokuuta 2018

Kultaa, mainetta ja kunniaa on taas jaossa

On siis perinteisen MM-kisaveikkauksen aika. Kerrataanpa säännöt:

Veikataan jalkapallon MM-kisojen neljän kärkeä + maalikuningasta tämän blogipostauksen kommenttiosioon. Osallistumisaikaa on ensimmäiseen kick-offiin asti eli ei-asiantuntijapiirit voivat myös muuttaa hutiveikkauksiaan siihen asti.
1§ Oikea maa neljän sakkiin = 1 piste.
2§ Jos saa maan ihan oikealle sijaluvulle = 3 pistettä. Pykälän 1 piste siis kumoutuu tässä.
3§ Maalikeisari oikein = 3 pistettä. Tasamäärän sattuessa kaikista kolme pistettä.
Eli 15 pojoa on maksimi mitä voit saavuttaa. Vain voittaja muistetaan ja tasurin sattuessa palkinnot jaetaan kärjen kesken.
Panos: Se perinteinen. Kisaa uudistaakseen on kilpailun arvovaltainen jury ynnä direktoraatti päättänyt kuitenkin sallia myös laatu-punkulla tai Pirkka-keissillä osallistumisen.
Onnea valitsemallanne tiellä.
Oma oikea rivini (jota saatan kyllä vielä parranpärinää aiheuttaakseni vaihtaa) edit: 13.6.: Niinhän siinä kävi kun Espanja meni ja antoi monoa koutsilleen jonka kanssa eivät olleet hävinneet kahteenkymmeneen matsiin. Nyt taittuu tie Ranskaa vastaan puolivälierissä kun vastustaja oppii ottamaan aseet pois eikä systeemin luonut maestro ole paikalla. 
1) Ranska
2) Argentiina (sori Leonid, näin siinä taas käy)
3) Brazil
4) Sakemanni

Eniten börsiä tykittää Brassien Neymar.

http://www.worldfootball.net/table_calculator/wm/

Päivitys

Eritrean itsenäisyyspäivän juhlinta tuli ja meni. Presidenttikin oli pitänyt stadionilla puheensa. Normaalisti tuo puhe on ollut pituudeltaan kolmen vartin ja kolmen tunnin välissä. Nyt se oli 12 minuuttia ja juhla oli muutenkin ollut lyhennelty versio. Kuulemma budjettisyistä eikä suinkaan siksi, että terveyssyistä kuvamateriaalin perusteella melko fragiililta vaikuttava presidentti ei olisi välttämättä pidempiä kinkereitä jaksanut. Nyt kannattaisi pressan kosketella itseään sillä presidentillisen kosketuksen on valtiollisen radion keskusteluohjelmassa sanottu omaavan parantavia voimia.

Itsenäisyyspäiväviikolla on tapana ollut pitää paraati/kulkue. Niin tänäkin vuonna. Nähtiin tämä spektaakkeli viime vuonnakin ja todettiin tämän vuotisen olevan enämpi militaristisen/ideologisen.
Kaikenlaista hienoa oli pahvista kulkueeseen saatu aikaan.
Niin kuin nyt vaikka itsenäisyystaistelun symboli shida eli gummisandaali.
Tai kolmimetrinen pystykorva.
Tai korohoron paukkuja kantava kameli. Kulkueesssa oli toki oikeitakin erämaan laivoja, samassa varustuksessa.
Soon koululuokka-installaatio rekan lavalla.
Nämä taas ovat pahviohjuksia. Kaiken kaikkiaan Harnet (Vapaus) Avenueta pitkin kulki rekkojen lavoilla kenttäsairaalaa, röntgenhuonetta, asepajaa, soppatykkiä tms. asiaan kuuluvaa. Kaikki kuttaperkaa.
Me lähdettiin juhlistamaan itsenäisyyttä pariksi päiväksi Dubaihin. Katselin valehtelematta tunnin putkeen tuota liikennevirtaa... Tikku tuolla taivaanrannassa on Burj Khalifa.
Ramadaniahan Dubaissakin viettävät eli osa ravintoloista oli sulki ja kauppakeskuksien sapuskamaailmojen peitetyillä sisäänkäynneillä oli shariapoliisi passissa. Pekoniakaan ei saanut kuin hotellin aamupalalta.
Brenkkukin oli saannissa vain hotellin club-tiloissa. All you can eat happy hour... Meni vaan korkeuserosta kroppa ihan sekaisin. Ei tullut mitään ulos. Se taas meinasi että ekana päivänä immeiseen kertyi melkein viisi kiloa nestettä ja juustoa. Vaikka kävin oikein salillakin katsomassa maksimeja penkistä runnoneita jalkapäivän unohtaneita partaveijareita. Sitten kun tuo mälli lähti liikkeelle olisi palokunnan hevonenkin jäänyt toiseksi.

Jäitä poltellessa eli juhannusta odotellessa. Kisaveikkaus tulee kohta.

keskiviikko 16. toukokuuta 2018

Eipäs mitään isompia edelleenkään

Tai no, käytiin me taas saarilla snorklaamassa ja joku täytti 9-vuotta mm. poroa syöden. Nyt ollaan taas yksinhuoltajana kun eukko on Nairobissa. Työhommista olisi jotain naristivaa, tai siis paikallisten suoriutumisesta mutta hei, tämä on Eritrea...

Itsku-diplomaattikavereiden lähetystötilauskin tuli ja sitä kautta meidänkin tilaamat kamat. Oli meinaan jonkun verran tavaraa Hondassa. 10 kiloa pastaa, 10 kiloa risottoriisiä, kymmenen kiloa cous cousta, 10 litraa oliiviöljyä, kaksi paalia baaskapaperia, pari laatikkoa rieslingiä, säilykelohta, tomaattipurkkeja, papupurkkeja jne... 1200 euroa selälleen mutta hei, tämä on Eritrea...

Emmä nyt oikein muuta kerrottavaa keksi. Paitsi että aikalailla luotettavien huhujen/informaation mukaan maan pääjehu on saanut pari päivää sitten slaagin ja on hoidossa Emiraateissa. Ans kattoo mitä tuleman pitää.

Itsenäisyyspäivänsä juhlimista ovat jo aloittelemassa. Koko kuukausi on varattu näille kinkereille. Keskellä hijabissa meidän E, joka valittiin esittämään maan yhdeksästä etnisestä ryhmästä rashaidaa. En ollut ihan vakuuttunut roolistaan mutta eipä ollut onneksi myös likkakaan. "Ihan hirveen kuuma kaapu ja sieltä ei näe mitään. En tykkää."

Saarella syötiin taas harppuunoitua barrakudaa.

"Jäi iholleni hiekkaa rannan autioituneen". Tai no, asui tuolla saarella naapurisaaren kalastajien vuohia.
Täällä oli 50-luvulla jenkkien sotilastukikohta. Toivat harrastuksensa mukana eli aito viiskytälukulainen keilahalli alkuperäisine kamoineen. Keilat nostellaan käsin ja kuula tulee takaisin kun se nostetaan painovoimaiseen liukumäkeen. Aavistuksen olivat baanat päässeet perskautumaan eikä vahaakaan ihan eilen oltu pintaan vedetty.
Oli siellä toimiva possujunakin. Laitettiin vain yksi mukula kerrallaan ajelulle jotta mahdollisen sähköiskun sattuessa eivät menisi kummatkin.
Etiopialaisten Zavod imeni I.A. Lihatsova on vähän hapantunut vuosien saatossa eli patikoimassakin on käyty.
Koulun kevätkonsertti oli missäs muuallakaan kuin paikallisessa kansallisoopperassa.



perjantai 27. huhtikuuta 2018

Haipakkata pötköön

Oltiin viime viikonloppuna vähän opettajia kouluttamassa Massawassa ja se teetti hippuisen duunia eli ei juuri tullut blogin kirjoittelut mieleen. Tämä viikko on sitten mietitty tarkkailu- ja arviointityökaluja. Tuollakin toiminnalla on ollut hieman työllistävä vaikutus. Nyt on nuo sertifikointihommat suoritettu ja vaikka niissä toden sanoakseni hieman on sitä itse itsensä ruokkivan pedon makua, niin hyvähän noita kuitenkin on välillä pohtia. Ettei käy Calais'it, Haitit tahi muut Rotherhamit. Mitään maata mullistavaa täällä ei ole tapahtunut, mitä nytkylän isoinvaihtarahapiste rosvottiin. Viiskytämilliä paikallista lähti teille tietymättömille. "Ne" sanovat että asia olisi hoidettu ihan avainten kera, ja tämähän herättää mielenkiintoa. Kas kuntalousuudistuksensaeioleihan onnistunut ja kolmasosa koivunlehtirahasta on rajojen ulkopuolella niin tästähän sitä saisi hyvän syyn vaikkapauudistaataassetelit. Toisena asiana puskaradiotiedottiparisenviikkoa sitten myös tapauksesta, jossa kolmisenkymmentävaltionmaanalaisissahuvipuistoissa viihtyväälomanviettäjää oli siirretty autollatämän ja tuon satamakaupunginvälillävuoristotieltä. Oliko ajoneuvo mennyt rikkivai"rikki"? Massawassa oli aivan helevetin kuuma ja hiki lensi. Ensi viikonloppuna ollaan taas menossa saarille snorklaamaan ja vähän kauhulla sitä kyllä jo ajattelen. Siellä alkaa olla neljäkymppiä meinaan rikki. No, riittävästi vaan kalj...vettä...kalj...vettä...kaljaa koneeseen niin eiköhän tuosta selvitä.

Laitan kuvia Massawasta myöhemmin. Nyt oikaisen salille. Hommattiin itsellemme jäsenyys paikalliselle ainoalle uima-altaalle ja koska se oli jokseenkin hinnakas, on sitä syytä myös käyttää. Olmi, pala esiin. Meillä on tänään pyramidi harjoitus.


Hotel Dahlakissa oli havaittavissa swahili-iittalalaista aambiaansia. Voi vain kuvitella loiston päiviään.



Massawan kuvernöörin palatsi siinä kunnossa mihin Etiopian ilmavoimat sen jättivät -91.
Tehtiin ehtookierros vanhassa kaupungissa lauantaina. Missä tahansa muualla tuo kylä olisi täyteen ammuttuna turistia pällistelemässä sen ottomaani imperiumin, italialaisten jne kolonisaatiomulkkujen (ok, itskut investoivat Eritreaan enemmän kuin mitä täältä saivat. Olihan heillä näes tarkoituksena pysyä täällä pidempäänkin) aikaansaannoksia. Nyt tuo kaupunki on kokolailla hiljaisena vartoilemassa... Massawa on yksi Punaisen meren ikiaikainen satamakaupunki ja hyvä sellainen olisikin. Luonnonsatama, ihanteellinen sijainti jne. Jostain syystä kautta historian näillä seuduilla on kuitenkin ollut vaikeata saada aikaan riittävästi koheesiota jotta vauraudella olisi ollut aikaa kumuloitua. Yhteiskunnat koostuvat ihmisistä.
Katsokaa nyt...
Kuvasivat Ertsilän Idolsin toista kierrosta hotellilla. Oli erilainen mutta kiintoisa meno siellä(kin).
Hotellin baarin käkikello eli maskottikukko. On niillä kanojakin tiskin takana.
Gurgusum beach.
"You take my life but I'll take your's too..." The Grouper. Kuuluu meriahveniin. Tuollainen kun tulisi mato-ongen päähän kiinni niin itkuhan siinä pääsisi. Erinomaisen makuinen mörkö.
2500 metriä----->1 metri pistää paineet pullossa sekaisin.



keskiviikko 11. huhtikuuta 2018

Dahlak

Käydä päräytettiin Punaisella merellä vähän snorklailemassa. Dahlakin saaristo koostuu isommista ja pienemmistä korallisaarista. Vain neljä noista saarista on asuttuja joten rauhallista oli. Tuonne päästäkseen pitää ensin anoa lupa päästä Massawaan ja sitten erikseen lupa päästä Massawasta merille.

Kolmen hepun tekijäporukka vei meidät veneellä puolitoista tuntia kohti ulappaa ja sitten saavuttiin Dol Guldur... Dur Gellan autiosaarelle. Jäbät nuijivat kyökkiteltan, olohuoneteltan ja neljä kuuden hengen kupolia pystyyn muutamassa tunnissa, meikäläisten keskittyessä tuntuman ottoon saarta ympäröivän riutan kanssa.

Matkaseurue koostui Iittalan lähetystön kolmen (7-5-2) pojan kaveriperheestä ja jenkkilähetystön liettualaisperäisestä kulttuuriattaseasta miehensä kanssa. Mukavaa sakkia, hyvää diplomaattiviiniä ja sopivan kieroa tilanneanalyysiä.

Voi poijjaat että oli kalaa liikulla. Olen minä Seychelleillä ja Sansibarilla snorklannut mutta eipä ole vastaavaa tullut eteen. Kuvia ei ole koska vedenpitävästä kamerasta on latiinkikaapeli vissiin Suomessa. Sen voin vakuuttaa, että koska kyseessä on erakkovaltion saaristo niin kokolailla koskemattomassa luonnontilassa päästiin barracudia sun muita merikilpikonnia tiiramaan.

Oli ensimmäinen kerta kun voin sanoa viihtyneeni 100% missään Eritreassa. Välillä käytiin lähisaarien riuttoja katsomassa ja matkanjärjestäjän jäbät vetivät uistinta paatin perässä. Tuli sitä... Barracuda on aivan mielettömän maukas kala, siis ne alalajit jotka eivät ole myrkyllisiä. Halsterissa, pannulla jne. Barracuda myös iskee kiinni jo uistimessa olevan mörököllin pyrstön irti suit sait. Eivätkä pelkää ihmistä vaan tulevat "jutulle". Arveluttavia kavereita siis. Kuten myös delfiinilauma, jonka kanssa ei parane mennä kuulemma leikkimään koska ne purevat.

Tuossa on vähän esimakua mitä siellä oli. Tietenkään ihan kaikkia noita ei nähty ja toisaalta esimerkiksi Napoleonkalaa ei tuossa listauksessa ole.

Teltoissa biitsillä asuttiin ja auringon nousuun herättiin. Siitä pikku tunnustelut olosta, maski päähän, räpylät jalkaan ja "aamulenkille". Ei ihme että maanantainakin vielä välikorvassa keinui ja oli aika uinut olo.

Aivan takuuvarmasti menemme uudestaan, jahka tosin kelit taas viilenevät. Nyt ei ollut vielä hätää päivälämpöjen keikkuessa rapia kolmessa kympissä ja tuulen käydessä. Ihan justiinsa siellä höökii kuitenkin kepoista neljää-viittäkymppiä ja sitä kestää syyskuulle. Että jos silloin. Dubaihan meitä huutelee jo taas puolentoista kuukauden päästä. Alkavat näes olemaan juustot sun muut ylellisyystarpeet loppu.

Dahlakiin mennään Massawasta joten tuli sekin nähtyä. Kovin on hiljainen kaupunki ja valtava olisi potentiaalinsa. Tyhjillään olevia hotelleja ja huviloita... Sataman ulkopuolella riutalle karautettu rahtilaiva on jäänyt siihen, 15 vuotta sitten. "Juu, sen yhden resortin neljä huonetta olivat käytössä ja perhetaloa ei annettu meille yhdeksi yöksi koska me ollaan vaan pariskunta, emme perhe. Oltaisiin kuitenkin maksettu koko hinta. Ketäänhän sinne ei ollut tulossa..." Massawan vanhaan kaupunkiin ei keritty mennä mutta eiköhän tuonkin aika tule. Aivan raunioinahan se on edelleen ja ei ainakaan ylikansoitettuna.

Asmara-Massawa tie on kanssa nähtävyys. Itskuthan sen ovat aikanaan rakentaneet ja on poijjaat ja tytöt serpentiiniä. En upota tuota juutuubia tähän koska lataamiseen menisi vuosi. Takaisin tullessa oli täkäläinen pääsiäissunnuntai ja piruuttamme laskettiin vastaantulleet autot. Kaivosyhtiön rekkoja ei otettu huomioon. Matka on 114 kilometriä ja kiesejä tuli ennen Asmaraa vastaan parisenkymmentä, näistä puolet busseja tai minibusseja. Kameleita tuli yli 40.

Päästiin kotiin ja rupesin väsäämään dinneriksi matkalla sovittua ketsuppiriisiä. Katsahdin kuitenkin jääkaappiin ja huomasin sinne ilmestyneen injeraa, shiroa ja zigniä. Pöydällä oli hambusha. Siivooja-lastenlikka Senait on kait meihin tyytyväinen ja me häneen.