maanantai 26. kesäkuuta 2017

Jaa-a

https://rapo.vuodatus.net/lue/2007/06/mitas-tahan-nyt-sitten-sanoisi


Siita on koko lailla nailla hetkilla kymmenen vuotta kun etiopialaisen lentimen renkaat nappasivat kiinni Kamuzu International Airportin ei-niin-priimakuntoiseen asfalttiin.

Onhan siina reissua ollut. Paljon on tanne tullut kerrottua, paljon on jaanyt kertomattakin. Joskus on turhauttanut enemman, joskus vahemman. Joskus on ollut hienoa, toisinaan tosi hienoa.

Enhan ma vielakaan voi sanoa tietavani Ita-Afrikasta kuin ihan pienen pintaraapaisun verran. Tuo pintaraapaisu on kertonut seuraavaa: Valtavasti potentiaalia, ihan holtittomat uhkakuvat. Vaeston kasvu, siita seuraava demografinen pullistuma yhdistettyna menneessa maailmassa elaviin johtaviin kleptokratioihin ei lupaa kovin valoisaa tulevaisuutta. Toivo lepaa viela ohuehkossa koulutetussa keskiluokassa. Ja koulutuksessa yleensa. Seka siina, etta osaava tyovoima ei pakenisi mantereelta. Chicagossa on enemman etiopialaisia laakareita kuin Etiopiassa.

Nkosi Sikelel' iAfrika.

tiistai 20. kesäkuuta 2017

Sinne ja takaisin

Lauantai-iltana Asmaraan oli tarkoitus lahtea juhlimaan. Ottaa muutama olut vaan, ja menna kotiin pakkaamaan. Ja niinhan mina teinkin. Kavaistiin italialaisessa kesan aloitusjuhlassa, himaan ja sitten kentalle. Lentokenttamuodollisuudet olivat tarkat mutta siedettavat.

Turvauduin ensilennolla pieneen kemialliseen toppatakkiin silla edessa oli kaksi yota koneissa ja paiva Istanbulissa. Ja mina kun en koskaan edelleenkaan kysy hint... eikun osaa nukkua koneessa. Nyt vainoharhaiset siella kapy pois pyllysta. Antihistamiinia se oli. Ja muuten nukuin kuin nukuinkin, ainakin jonkin aikaa. Niinpa Konstantinopolissa kuosi oli verrattain hyva. Ei muuta kuin aamias-Whopperille (oli lieva pettymys. Vetinen.) ja muutenkin aikaa tappamaan. Yhdeksan tuntia. Nettia, Efesia ja Monty Python- kirjaa vuorottelemalla onnistuin aika hyvin. Asmarasta alkoi tulla viestia etta U. oksentaa ja on kuumeessa. Great. !.

Ugandan bussissa dinner kitusiin ja unille. Se oli suunnitelma. Onnistui hyvin, varsinkin koska valitsemani elokuva "Space between us" oli sellaista schkeibea etta aloin tosissani pohtia lansimaisen yhteiskunnan rappeutumista sina aikana kun olen ollut poissa sen tukipilareista. Anyways, Kigalissa herasin ja olin tyytyvainen asioiden tolaan. Entebbessa matkalaukku (jossa oli toinen tyhja sisalla, kehitysmaahan pitaa sinun nykyaan matkaaman varastontaydennykselle...) tuli hihnalle rivakasti ja koska pelisilma on kehittynyt (en siellakaan valinnut sita kaikkein kaapuisinta & kakararikkainta jonoa passin nayttoa varten), olin tuotapikaa taksissa. Safoorikaan ei koittanut mitaan ylimaaraisia todettuani notta "Moi, Kololoon. Kahdeksankymppia (Shillinkeja), olen asunut taalla 7 vuotta."

Kololossa nimimerkki Joulupukki avasi oven, vaihdoimme pari vasynytta sanaa, vara-avain siirtyi haltuuni ja "Sula Bulungi Ssebo". Meinaa notta unia. Kello oli aamu.

Maanantaina potkin itseni ylos teinien kesaloman heratysaikaan ja suuntasin kohti Lugogon Shoprite/Game/Standart Chartered (joo, Fc Liverpoolin paidassa. En saanut koskaan ylipuhuttua josko pankki vaihtuisi...) kompleksia. Tuo pankki oli se a&o koska tassa maassahan ei ole automaatin automaattia ja meilla oli jokunen taala jatettyna ko. puljun tilille, ihan tata reissua silmalla pitaen. Cashilla ja Johnnylla mennaan. Siina hikoilin kuin paraskin kokkleinsalakuljettaja penkissa kun kassaneiti katsahti alta kulmiensa vastattuani kysymykseen "Paljon sa nostat?" jotta "Kaiken." No, se latoi huntit tiskiin ja tack och adjo.

Suuntasin topposeni kohti Game-superstorea (joka on siis Tarjoustalo++) ostamaan: Suihkupaata, suihkuverhon kannakkeita, roskapusseja, minigrip-pusseja, akkain deodorantteja, kakaroiden lunch boxia ja kuuttatoista kiloa koiran ruokaa. Mita nyt turistit Afrikasta aina mukaan tuovat. Sitten oistuin paranoidina takaisin kampille ja jemmasin taalahivakan. Lugogosta Kololonmaen paalle ei ole pitka matka mutta jotenkin se kuumotteli sekin aika tepastella pitkin hyvin tuntemani kaupungin katuja... Ei siella mzungulle koskaan mitaan kay mutta yksi "Hei, nyt taalta lahti muuli"-soitto kaiken muuttaa voi. Olkoonkin sitten vaikka kuinka excecutive puoli.

Keritsitytin paani ja ostin kirjallisuutta (U oli toivonut Lemony Snickets 6 & 7, ei ollut. Charlotte's Web. Eukon ohje oli "Homppaa"). Onnistunut maanantai, varsinkin kun isannan kotiuduttua irtisanoutumastaan maailmanparannusduunista sain good old Ugandan possua ja jonkun verran Niilin Erikoistakin. Eritreasta oli tullut wassappia. U oli huonona, ripuloi, oksensi. YK-klinikalla oli testattu asioita ja lopputulema oli "suolistoperainen bakteeritulehdus". Antibiootit. No voihan helvetti.

Tiistai. Vahan herasin kun isannan vienoaaninen pratka parahti pihalla (hieno peli). Kaansin kylkea.

Herasin. Darraako tama? Ei pitaisi. No, whatever. Otamme Ugandan apteekkilaitoksen mukaani varaaman flunssalaakkeen (ihan tusti kaikkea plus efedriinia tyko. Sielta saa mopoa ilman reseptia) ja puhelu luottotaksarille. Joo, Namboolen-stadionin lahelle kenneliin. Puolen paivan keikka, tiedat kylla.

Paastiin kennelille. Lotta naki mut. Ne ovat siella erittain asiallisissa looseissa, etuosa ja -takakin etta paasee pois ja rauhoittumaan. Ette usko kun ette nae. Lotta otti seinasta vauhtia ja hyppasi 250 korkeudella olevaan kattoon. Joo, oikea ratkaisu on tama. Hoidin muodolliset rahajutut ja sanoin tohtorille etta nahdaan ke-to yona Entebbessa.

Bugolobiin lounaalle. Niililainen fetasalaatilla. Nailla evain kohti koulua sanomaan final farewell kavereille ja ottamaan U:lle kuvia kavereista. Nain "paikkakuntalaisia" ja sovin keskiviikolle italolounasta jne. Sitten se "extempore" osuus eli pohdin pitkaan mennako "kotiin". Menin.

Tessa oli hyvissa voimissa. Tohtori oli joutunut kaymaan sita katsomassa viikko meidan lahdon jalkeen koska kohtutulehdus. Ja Pajerokin oli pudottanut oljyt... Kaikki nama jatettiin in mint condition. Juttelin koirasta konitohtorin kanssa ja han sanoi etta "kaksikin vuotta, se on hyvassa kunnossa". Koskaan naita tunteita ei voi selvaksi varmaan kirjoittaa, petinko vai annoinko elaa? Joo, ei-niin-koira-ihmiset ovat nyt etta VMP. Silla on asiat siella hyvin. Niinkuin tietysti on Miltonilla ja Susanilla, jotka nain myos. Koira ei kuitenkaan pysty itseaan puolustamaan... Paasee joka aamu lenkille etc. Vaki oli vahan ihmeissaan saksalaisen formaalista tyosopimuksesta koeaikoineen. Kerroin etta se on ihan normaali menettely Euroopassa, olkaa huoleti. Saksalaiset... Niilla on kolme yovartijaakin sille tontille. Tontille jonka taka-aitaa vasten on jenkkilahetyston vakea. No, ei ole turvavajetta.

Tippa silmassa poistuin. Minkas teet?

Isannan kanssa lempi-libanonilaiseen, surut pois ja kukka rintaan. Meilla ei saikyta, meilla ei surra. Iske ja murra. Tubakki-jaagauksen kautta kampille. Isannalla oli Skype-sessio mutta sen jalkeen olisi hyvaa kaljanjuontiaikaa.

Kello on kymmenen. Ensimmainen varistys kay lapi. Ei se ole mitaan.

Vartin paasta toinen. Nyt ei ole hyva. Hyvan kaljanjuojan maineeni on vaakalaudalla.

Syoksylaskijoita kaikki tyynni. Puoliltaoin mennaan geigerilla rapia neljaakymmenta. Paska lentaa, banjot soi. Alien on tullut mukanani Asmarasta. Tarinaa ja vapinaa koko yo. On niin kylma ja sattuu. Laukussa on laaketta mutta peiton alta poistuminen tappaa ihan varmasti. Tars huomenna lentaa. Nyt ttu ylos ja tabua naamaan. Tappelet nyt.

Aamu. Ajatukset kohtalaisen surrealistisina. Vaimo pakottaa wassupissa laakariin, U on edelleen kanttuvei Asmarassa. Mutta kylla taa tasta... Ei ttu, pakko se kai on.

Verta ja gaaggaa jonkun tutkittua klinikan poitsu (ihan laakari se oli mutta ma oon jo niin vanha etta poitsuttelen) totesi, etta "tossa on antibiootit ja vahan muutakin. En kadehdi." Selitin naes tilanteeni hanelle. Vakuutti etta kylla nailla voi parjata. Se italialaisista herkuista.

Tonno&cipolle kotiinkuljetuksena isannalla (soin kolme palaa, olivat ne sisalla tunnin). Unta, unta & suihku koska laake laskee kuumetta. Isanta, jonka katson tosiystavaksi, kantoi matkalaukkuni luottotaksille ja naemme. Josssain. Hieno mies. Osaa keskustella rasittavienkin hahmojen kanssa.

Entebbessa puolitaoin, kuten sovittua. Ei nay koiria. No, African time concept. Mikas tassa.

Paitsi etta eihan siinakaan olisi saanut olla, terminaalin ulkopuolella. Kaikkien sisaanpyrkivien piti katsokaas jattaa laukkunsa jonoon, poistua viiden metrin paahan ja olla hiljaa. Tama sen vuoksi etta pommikoira paasi tekemaan tyonsa rauhassa. Arvatkaapas osaako ugandalainen pommikoira-partio ohjeistaa vai alkaako se heti huutaa jos heidan sanomattomiaan ohjeita ei totella? Katselin meinaan tata tunnin. Jos taman vuoksi tuli ongelmia, kutsuttiin paikalle hyvin herkasti mustiin pukeutunut terroripoliisi. Ja tulihan niita ongelmia, kuten tarkoitus olikin, varsinkin lankkarien kanssa. Missaan nimessa se koirapartion toiminta ei tayttanyt mitaan toimintaohjeita, se oli sita "minulla on valtaa"-idiootteilua... Kysyivat ne multakin etta mita ma siina norkoilen. Odottelen koiriani tulevaksi Sir, turkkilaisella meinaan menna Sir, ei tassa hataa Sir. Antoivat olla. Jotain jaanyt puseroon...

Alkoi kuitenkin vahan pelko hiipia puseroon joten otin yhteytta elaintohtoriin. 01.06 han vastasi.

- Moro. KLM ei ottanut sita mun tan illan kyytilaistani mukaan, tulin just takaisin Kampalaan. Miten teilla menee Pepin ja Lotan kanssa?

- Ai ne on taalla? Missa?

Viiden sekunnin hiljaisuus

- Niin siis mun piti tuoda ne sinne. Jeesus Kristus.

Viiden sekunnin hiljaisuus

- Mihin aikaan sun lento lahtee?

- 03.40.

- Ma tulen.

Elamani pisimpia hetkia. Jos ne ei ehdi, siirranko lentoa? Miten? Sikseen toisekseen, onko turkkilaisella tilaa elukoille? Mita vittua nyt? "Iska, miks Peppi ja Lotta ei tulleetkaan?" Olenko ma mokannut? Tottakai olin koska en ollut tehnyt absoluuttisen varmaksi proseduuria. "Dr. Alex on liian lansimainen, kylla se ymmartaa" Oltiin aina viety ja haettu koirat sielta omalla kyydilla, ttu siita se ajatteli taas. Tun idiootti, olisit varmistanut ja varmistanut.

Epatoivoa ja kellon katselua.

Roikun lahtoselvityksella. "Ne ovat tulossa. Pliis pitakaa puljua auki. Kakskyta minuuttia viela. Pretty pliis."

Tuli just kaikki toi mieleen. Ja ehka kyynel silmaankin.

Z-Cars parahtaa puhelimessa.

- Me ollaan parkkipaikalla. Ehditaanko?

- Vittu ehditaan!

Loppu on vahan sumua. Konstantinopolissa ei piskeja saanut kayda katsomassa joten keskityin maksuloungen penkeilla ja vesieriossa istumiseen. Asmarassa koirat tulivat matkalaukkuhihnalle ja ihan liikaa apuja heidan liikuttamiselle ei saanut, pyynnoista huolimatta. Jne.

Taalla ollaan kaikki.

Pelkastaan tasta voisi kirjoittaa kirjan.

keskiviikko 7. kesäkuuta 2017

Rank: Spouse of diplomat

Semmoinen on nyt sitten ID-kortissa status. Eli vieläkään ei se ToyBoy natsannut.

Valituksen aiheitakin on löytynyt.

Kohtalokas on blondi. Paikallisten, eritoten teinien mielestä se tarkoittaa vapaata tukasta veto/lääppimisoikeutta. Ymmärrän kyllä että suljetuhkossa maassa moinen on ihmeellistä. Sitä en ymmärrä että kaikki käytöstavat unohtuvat. Siinä määrin siis että nelivuotias alkoi jo pelkäämään koulumatkalla jalkakäytävät valloittaneita koululaisteinejä. Tuli pariin kertaan jo puututtua asiaan.

No, koska tämä maa on tiedonkulultaan nopea niin maininta vartijallemme (joka on siis entinen kapiainen. Kaikki nää ovat) auttoi. Tällä viikolla ollaan saatu kulkea rauhassa. Lukuunottamatta normaalia afrikansarvelaista "6 rinnan jalkakäytävällä, ei väistetä"- meininkiä. Noista olen kävellyt reunimmaisia päin. Järjestäen.

Paikallisilla on myös usein tapana matkia kuulemaansa tuntematonta kieltä. Koska tuo on ilmeisesti kulttuurisesti sopivaa, taidan kesälomalla äbäläwäbälöidä jokaisen kohtaamani sarvelaisen.... läppä.

Kuvia sunnuntain reippailulta (yllättävän hyvin jaksettiin. Pietarilaisen fyysikko- Sergein kanssa oli mukava pamista. Ukko on ollut täällä 21- vuotta. Sillä on ollut Järvisen sukset ja Pervomaiskoje metsästysmainaan.) Täytyy ostaa Suomesta vaan kunnon pläägät koko porukalle. On tossa pari muutakin:








Sunnuntaina nokka kohti Kampalaa. Luvassa on varmasti ikimuistoinen koirien hakureissu.

perjantai 2. kesäkuuta 2017

"This food is for dogs and women"


Ensmäisessä kuvassa kolmen sadan metrin kerosiinijono. Notta tuikku palaisi. Toisessa haetaan pesuvettä keskellä katua poksahtaneesta putkesta. Tankkiauto tuo vettä, vedä pytty kerran viikossa.

Kun kaikki tekebät tämän samaan aikaan, on aromi kuivista viemäreistä ihan jees.

Ja ennenkuin se kirkuminen alkaa niin ihan samalla lailla tässä on ilman vettä ja sähköä oltu.

maanantai 29. toukokuuta 2017

Pienen pieni veturi














Kaytiinpa eilen junamatkalla Juhani Ahon tyyliin. En voi siis enaa sanoa "Ma en oo koskaan"- pelissa etten olisi suhannut hoyryjunalla.

30 kilsaa kolkuteltiin kohti Massawaa. Siella juotettiin veturi ja tultiin takaisin. Kaikkea jannaa nahtiin, kuten nyt vaikka tuo kisko-Zilttoni. Derkku- kamaa nakyi olevan, paatellen tuosta anarkiaan yllyttaneesta ovitekstistaan. Veturimiehet jaksoivat heiluttaa ja syoda mun pikkupitsankin. Meinasin nimittain etta olisin lammittanyt sen konehuoneessa. Pojat ymmarsivat asiani toisin ja pistelivat eineksen tuulensuojaan. No, tarpeeseen se meni. Sen verran hikista hommaa 1938 valmistuneen italialaisen rautahevoisen kuljettaminen on.

Arki koitti taas tanaan. Vein likat kouluun ja tallasin torille. Oli vissiin bensa tarjouksessa Totalilla kun oli noin paljon autoja jonossa. Tietyomaalla oli myos taysi tohina paalla, samoin kuin kaupungin viheralueista huoltapitavalla asujaimistolla

perjantai 26. toukokuuta 2017

Kodin Jarviselta moro

"Tanaan, eilen ja oikeastaan koko perkeleen viikon valmistamme ruokaa mikroaaltouunissa. Monihan on tottunut kayttamaan mikroa vain sen ylipaivatyn ruispalan sulattamiseen tai pikkusotilaiden hiroshimointiin. Enaa ei tarvitse kuitenkaan tyytya vain naihin, sinansa kylla asiallisiin suoritteisiin.

Mikrossa valmistuvat mukavasti maukkaat vuohen ribsit ja muut muhennokset. Munakkaat ja risottot hoituvat kaden kaanteessa, samoin kuin aamupuurot, kahvit ja tarvittaessa myos tiskiveden lammitys. Entapa kelpaisiko tonnikala-tomaatti taytteinen uuniperuna? Maistuis varmaan sullekin?

Tule siis rohkeasti pois sielta nuhjuisesta fuusioruoan ajasta ja astu kaikkien rakastamaan kasarikyokkiin. Kukaties kuppimutakakku valloittaa sinutkin ja saat elamallesi uuden suunnan.

Pienena miinuksena voidaan toki mainita mikroaaltouunin riippuvuus sahkon saannista mutta hei! Eihan Matrixkaan saanut olla taydellinen!"

Vttu kun olis kaasupullo

lauantai 20. toukokuuta 2017

Casa









Talo ja vahan muuta. Huonekorkeus 340, kylla huomaa etta italialainen on aikanaan rakentanut kaupungin ikaankuin "tassa naette, fasismi toimii"- ajatuksella. Kuudessa vuodessa, siis noin paapiirteissaan. Toi Auschwitz in kylppari nyt on mita on, samoin kuin keittion mintunvihreys. Kai sen kestaa.